Yksi 400:sta: Wolfgang Gabl tien päällä Actros Edition 2:lla

Vartalo on puettu vain viittoihin ja katse suunnattu suoraan eteenpäin. Oikealla kädellään hän pitää ylhäällä soihtua; vasemmalla puolella on lakitaulu, johon on kirjoitettu Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen päivämäärä: 4. heinäkuuta 1776. New Yorkin sataman edustalla Liberty Islandin saarella sijaitseva aito Vapaudenpatsas on paremminkin kalpea, mutta tällä innsbruckilaisen ravintolan puutarhassa sijaitsevalla pienemmällä kopiolla on jopa huulipunaa. Kynnet on maalattu punaisiksi, ja seitsensakarainen kruunu on kullattu.

– Wolfgang Gabl, kuljettaja ja yrityksen johtaja

Wolfgang hymyilee. Ei siksi, että itävaltalainen versio vaikuttaa paljon viehättävämmältä kuin alkuperäinen. Paremminkin siksi, että seitsemän metrin korkuinen patsas seisoi vuosia sitten useita kuukausia hänen yrityksensä pihalla Roppenissa, Tiroliin kuuluvalla Imstin alueella. ”Kuljetimme sen Alankomaista Itävaltaan kuorma-autolla”, hän kertoo leveällä Tirolin murteella. ”Mutta koska toimittajan ja ostajan välillä oli ongelmia, meidän täytyi säilyttää patsasta.” Mikä paikka olisikaan ollut sopivampi kuin hänen yrityksensä piha-alue Roppenin teollisuusalueella? ”Silloin monet varmaan ajattelivat, että nyt se Gabl on kokonaan seonnut.”

Haluamme tietää, kuljettaako yrittäjä usein vapaudenpatsaita. 57-vuotias virnistää nyt koko naamallaan. ”Tämä oli tähän mennessä ainoa kokemuksemme tältä alalta”, hän sanoo. Paljon tutumpaa hänelle on eri kokoisten ja pituisten alumiiniprofiilien kuljettaminen. Wolfgang on tehnyt jo vuosia tiivistä yhteistyötä Telfsissä sijaitsevan yrityksen kanssa. Neljällä puoliperävaunuyhdistelmällään hän huolehtii käytännössä kaikista tämän alumiinin, autokomponenttien, koneiden ja laitteiden tuottajan vienti- ja kuljetustehtävistä.

Yhden kuorma-autoistaan hän on jopa vuokrannut jatkuvasti asiakkaalleen. ”Liikumme ennen kaikkea Saksassa ja Benelux-maissa”, yrityksen johtaja ja kuljettaja sanoo. ”Ei ole kovin yleistä, että yrittäjä itse istuu ohjauspyörän takana. Mutta en jaksaisi koko ajan vain istua toimistossa. Olen mielelläni liikkeellä. Näen kaikenlaista ja minulla on aikaa itselleni ja ajatuksilleni.”

Hyödynnä jokainen kilometri.

Perheen molemmat pojat Florian ja Martin ovat jo pitkään toimineet kuljettajina perheyrityksessä, ja vaimo Marlies huolehtii kotona yrityksen hallinnosta. Siihen kuuluu myös tilauksien hankinta paluumatkoja varten. ”Yritämme ajaa mahdollisimman vähän tyhjänä”, Wolfgang sanoo. ”Haluamme hyödyntää jokaisen kilometrin.” Hän ei ole rahdin suhteen turhan valikoiva. Kuormaan pääsevät niin hautakynttilät ja bonsaipuut kuin omenat, oldtimer-ajoneuvot, koneet, maanrakennus- ja työmaaliikenneautot, traktorit, huonekalut, kukat, suurteltat, sinkki ja tarvittaessa jopa vapaudenpatsaat. ”Ei ole paljon sellaista, mitä emme olisi jo kuljettaneet viime vuosina.”

Jännittävä uutuus.

Työskenneltyään vuosia kuljettajana muissa yrityksissä Wolfgang perusti oman yrityksen vuonna 1999. Vuonna 2008 hän hankki yritykselleen ensimmäisen Mercedes‑Benz-kuorma-auton. ”Mercedes-autot, joissa oli etäisyysvakionopeussäädin ja kaistanvaihtoavustin, olivat teknisesti paljon muita valmistajia edellä.” Siitä lähtien hän on pysynyt merkille uskollisena. Viime aikoina hän on kokenut ”puhtaan ylellisyyden”: kalustossa on uusi on Actros 1963 Edition 2. 400 kappaleeseen rajoitettu erikoismalli sisältää mustan nahkaohjauspyörän, nahkaiset ovenkahvat, nappanahkaisen kojelaudan ja kattoluukun, jossa on tunnelmavalaistus. Ulkopuolella huomio kiinnittyy erityisesti auton kuukivenharmaaseen etuosaan, valonheitinkehykseen ja tummennettuun suojukseen, lukuisiin jaloteräksisiin koristelistoihin ja häikäisysuojassa olevaan ”Edition 2” -tekstiin.

150.000 kilometriä vuodessa.

”Ajan kuorma-autolla noin 150.000 kilometriä vuodessa, joten ohjaamo on minulle samalla sekä työpaikka että olohuone. Se oli minulle yksinkertaisesti sen arvoista.”

Muuten Wolfgang laskee kustannukset mielellään tarkkaan: ”Tiedättekö, mitä kahvi nykyisin maksaa levähdysalueilla?”, hän kysyy ja vastaa itse. ”Melkein neljä euroa! Jos juot matkalla kaksi tai kolme kupillista kahvia päivässä viitenä päivänä viikossa, niistä kertyy melkoinen summa.” Hänellä on jo vuosia ollut ohjaamossa oma kahvinkeitin. Äskettäin se kuitenkin lakkasi toimimasta. ”Melkein putosin istuaalleni, kun näin ne hinnat”, sanoo tirolilainen, joka jatkaa puhumalla jälleen kuljettajan työn miellyttävistä puolista.

Hän kertoo aiemmista kaukomatkoista, jotka ovat vieneet hänet Venäjälle, Ranskaan, Sardiniaan ja Sisiliaan asti. Vasta vähän aikaa sitten hän kävi Mallorcalla tapahtumayrityksen toimeksiannosta. Ensi viikolla tulee jälleen 2.000–3.000 ajokilometriä lisää, kun hän lähtee tänään valmiiksi lastatun rahdin kanssa jo sunnuntai-iltana kohti Belgiaa. Tiistaina aamupäivällä kuorma on tarkoitus purkaa Brysselin lähellä, minkä jälkeen hän hakee Antwerpenista paperia, jonka määränpää on Kemptenin alueella Baijerissa. ”Sitten katsotaan, minkälaisia tilauksia vaimolleni tulee”, hän sanoo. Ehkä vielä kerran vapaudenpatsas? ”Se on epätodennäköistä”, Wolfgang sanoo ja hymyilee taas. ”Mutta eihän sitä koskaan tiedä.”

Kuvat: Alexander Fuchs
Video: Whiteroom GmbH