4-Xtremes – Osa 71: Aitiopaikka maailman lopussa

Ushuaia sijaitsee Isla Grande de Tierra del Fuego -saaren eteläosassa. Isla Grande de Tierra del Fuego on suuri Tulimaan saari. Kaupunki on eräänlainen pyhiinvaelluskohde matkailijoille. Eikä ihme, sillä sitä pidetään ”maailman loppuna”. Jokainen, jolla jotenkin on siihen mahdollisuus, haluaisi käydä siellä kerran. Nyt pääsemme vihdoinkin kertomaan, että saavutimme Axorilla tämän tärkeän vaiheen ”4‑Xtremes – The World Tour” -kiertueellamme.

Tänne oli pitkä matka - sellainen kuuluu ”maailman lopun” ominaispiirteisiin. Jopa viimeinen osuus, johon viemme teidät tänään mukanamme, on noin 1 000 kilometriä pitkä. Se alkaa Puerto San Julianin rannikkokaupungista Argentiinan Santa Cruzin maakunnasta. Victorian tarkka kopio. Ihmettelimme, miten ensimmäisen kerran maailman ympäri purjehtinut laiva oli niin pieni. Viisi 20-30 metriä pitkää ja 6‑10 metriä leveää alusta lähti vuonna 1519 liikkeelle portugalilaisen merenkulkijan Fernão de Magalhãesin – eli Ferdinand Magellanin – komennossa. Aluksilla oli yhteensä 237 miestä. Vajaa kolme vuotta myöhemmin vain Victoria pääsi kotisatamaan 18‑henkisen miehistönsä kanssa.

Argentiinasta Chileen ja takaisin.

Seuraava kohde on Monte Leónin kansallispuisto, joka sijaitsee niin ikään rannikolla Santa Cruzin maakunnassa. Samoin kuin pohjoisempana, myös täällä elää paljon patagonianpingviinejä ja merileijonia. Vielä enemmän meitä kiehtoo valtava ero nousu- ja laskuveden välillä, joka on yhdeksän metriä! Laskuveden aikaan otamme kuvia rannalta. 

Noin 420 kilometrin jälkeen Ruta 3 muuttuu Ruta 255:ksi, koska ylitämme Chilen rajanylityspaikan. Se sujuu vaivattomasti. Jouduimme kuitenkin säätämään ruokavarastojamme melko paljon edeltävinä päivinä. Chile kieltää tuoreiden elintarvikkeiden, kuten hedelmien, vihannesten, lihan ja maitotuotteiden, tuonnin. Kun ylitämme rajan, meillä on mukanamme vain riisiä, pastaa ja vihannessäilykkeitä.

Lautalla Magalhãesinsalmen yli.

Reilu tunti myöhemmin. Odotamme lauttaa, joka vie meidät Magalhãesinsalmen yli; legendaarista merenkulkijaa pidetään salmen löytäjänä. Kun olemme päässeet laivaan, asiat etenevät nopeasti. Vain 30 minuuttia myöhemmin olemme jo Tulimaassa. Etelä-Amerikan eteläkärki on saanut nimensä siitä, että Magellan väitti nähneensä täällä lukemattomia alkuperäiskansojen nuotioita.

Saavumme Isla Grande de Tierra del Fuegoon, ja sen sijaan, että menisimme suoraan etelään, otamme pienemmän tien, joka kulkee Magalhãesinsalmea pitkin. Oikeastaan ajamme soratietä parhaillaan kunnostettavan tien vieressä. Niinpä laskemme jälleen renkaiden ilmanpainetta, mikä tekee ajamisesta paljon mukavampaa. Hetken kuluttua meitä lähestyy kirkkaan oranssi Arocs, jossa on kippipäällirakenne.

Majavatuhoja ja käteistä.

Koska emme pidä pimeässä ajamisesta, vietämme yön tien varrella. Heti kun työmaaliikenne illalla loppuu, näemme majavaperheen. Niin söpöjä kuin nämä pikkuiset ovatkin, ne ovat Tulimaassa todellinen riesa. Turkiskauppiaat toivat majavan mukanaan Pohjois‑Amerikasta 1940‑luvulla. Koska sillä ei ole luonnollista vihollista Etelä-Amerikassa, se leviää hallitsemattomasti ja jyrsii puita. Sillä on valtavat seuraukset koko ekosysteemille.

Seuraavana päivänä saavumme Porveniriin. Viehättävässä 7 000 asukkaan pikkukaupungissa nostamme chileläistä käteistä, ostamme SIM‑kortin ja tuoretta ruokaa pienistä kaupoista. Ihmiset ovat erittäin mukavia ja innoissaan matkalaisista. Kauempana näemme ainoan kuningaspingviiniyhdyskunnan Etelämantereen saarten ulkopuolella.

Loppu ei ole kuitenkaan loppu.

Sää täällä on erittäin vaihteleva. Auringon paistaessa ajamme Ushuaian kaupungin portin läpi ja  kävelemme pitkin rantaa mitä kauneimmassa säässä. Seuraavana aamuna sataa suuria lumihiutaleita. Ei ole tarpeeksi kylmää, jotta maa muuttuisi valkoiseksi, mutta lumi on silti kaunista. Vietämme viihtyisän ”talvipäivän” ja näemme seuraavana aamuna upean auringonnousun.

Ushuaia saattaa olla maailman loppu, mutta se ei ole matkamme loppu. Tästä lähtien meillä on vain yksi suunta: pohjoinen.

Kuvat: 4-Xtremes