4-Xtremes – Osa 67: Vihdoinkin takaisin tien päälle!

Obelisco de Buenos Aires on vaikuttava monumentti. Jättimäisen lyijykynän tavoin se kohoaa noin 70 metrin korkeuteen ja on Argentiinan pääkaupungin keskipiste. Argentiinan? Kyllä, olemme ehtineet jo pitkälle sen jälkeen, kun saavuimme Etelä-Amerikkaan. Ja todellakin: Axorimme, jonka asuinosassa on 4-Xtremes- ja RoadStars-logot, selvisi kuljetusmatkasta Hampurista Atlantin yli Montevideoon. 

Mutta usko pois: Kun tuli aika ottaa kuorma-auto vastaan Uruguayn pääkaupungin satamassa, olimme hermostuneita. Axoria kuljettava alus saapui perjantaina. Mutta koska tulli ei ole töissä viikonloppuna, meidän täytyy ollakärsivällisiä. Lauantaina jopa suuntaamme satamaan – siinä toivossa, että ehkä näemme vilahduksen kodistamme aidan läpi.

Paperia paperin päälle satamahallinnossa.

Maanantaina olemme ensimmäisessä toimistolla tasan klo 09.30. Saamme rahtiasiakirjat, ja minä, Andrea, saan ajoneuvon omistajan Miken kanssa luvan tulla satamaan. Sen jälkeen meidät ohjataan useiden toimistojen läpi ja saamme lisää papereita, jotka leimataan ja allekirjoitetaan. Kaikki tämä sujuu kuin rasvattu, ja tullivirkailijat ovat mukavia. Täytyy vain olla kärsivällinen.

Keskipäivän aikoihin pääsemme satama-alueelle – ja myöhästymme niukasti asiamiehen kohtaamisesta: Lounas. Se tarkoittaa kahden tunnin odottelua. Alue näyttää melko ränsistyneeltä. Päätämme, ettemme anna tämän hermostuttaa itseämme, sillä täälläkin henkilökunta tekee oikeanlaisen ja pätevän vaikutelman. Sitten kaikki tapahtuu hyvin nopeasti: Seuraava paperi kädessä meidät päästetään autovarastolle. Lopulta saamme mennä kuorma-automme luokse.

Korkeajännitettä ajoneuvovarikolla.

Hiki otsallamme avaamme ovet. Nyt se ratkeaa! Nopeasti käy selväksi, että kaikki on kunnossa. Valitettavasti kaikkien ajoneuvojen omistajat eivät olleet yhtä onnekkaita. Meidän aluksellamme oli 20 muuta matkailuajoneuvoa, joista neljä vaurioitui tai varastettiin. Paperishow jatkuu – ja kun lopulta lähdemme satama-alueelta, kello on viisi.

Haemme matkalaukut pois asunnosta, jonka olimme vuokranneet lyhyeksi ajaksi, ja lähdemme kaupungista! Huoltoasemalla täytämme vesisäiliöt ja asetumme kuorma-autojen viereen. Asuinosa valmistellaan nukkumista varten  ja sitten päivän työt on tehty.

Seuraavana aamuna koittaa ahdistava hetki: Aurinkoenergian teho on liian vähissä. Onko sittenkin jokin mennyt rikki? Mike kiipeää katolle ja voi ilmoittaa kaiken olevan kunnossa: Aurinkopaneelit ovat vain likaantuneet laivalla. Niinpä pesemme kuorma-auton ennen kuin jatkamme matkaa rauhalliseen paikkaan, jossa levitämme matkalaukkujemme sisällön ja pakkaamme kaiken autoon. Nyt olemme todella valmiita lähtemään.

Pitkiä ajomatkoja harvaan asutuilla alueilla.

Ensimmäinen ajomatka vie Rio de la Plataa pitkin noin 180 kilometriä Colonia del Sacramentoon. Pikkukaupunkia pidetään Uruguayn vanhimpana, sillä portugalilaiset perustivat sen vuonna 1680. Kuoppaiset mukulakivikadut, siirtomaatyyliset rakennukset – tuntuu kuin olisi astunut ajassa taaksepäin. Jos sää on hyvä ja katsot Rion yli, jonka joensuu on monta kilometriä leveä, voit nähdä Buenos Airesin, seuraavan määränpäämme.

Kuten tiedämme, Euroopassa kaikki on lähellä. Siksi meidän on ensin totuteltava näihin pidempiin etäisyyksiin. Harvaan asutuissa maissa, kuten Uruguayssa ja Argentiinassa, joutuu helposti ajamaan muutaman sadan kilometrin päähän seuraavaan suureen taajamaan. Colonia del Sacramentosta ylävirtaan Puente Libertador General San Martínille, Argentiinan rajasillalle, on matkaa reilut 200 kilometriä. Reitti johtaa näennäisesti loputtoman viljelysmaan läpi.

Löydämme lähistöltä parkkipaikan, jossa yövymme ja josta voimme lähteä liikkeelle varhain seuraavana aamuna. Olipa kyse modernista Puente de la Mujerin kävelysillasta tai Argentiinan historiallisesta presidentinpalatsista, Casa Rosadasta: Päivisin niin vilkas suurkaupunki on vielä tyhjä. Pidämme tauon obeliskin luona – ja odotamme jo innolla seuraavaa etappiamme. Se on maailman laidalla.

Kuvat: 4-Xtremes