4-Xtremes – Osa 69: Vanhaa soratietä eläinparatiisiin

Trelew sijaitsee valtatie Ruta 3:n varrella Chubut-joen laaksossa – koordinaatit: 43°15′S 65°18′W. Nimi, joka on melko erikoinen Etelä-Amerikassa, juontaa juurensa walesilaisiin uudisasukkaisiin, jotka perustivat paikan 1800-luvulla: ”tre” tarkoittaa siellä kylää. Kaupungin, jossa nykyään asuu lähes 100 000 ihmistä, pääaukion rakennukset vievät meidät takaisin tuohon aikaan.   

Trelewin kirjaimellisesti suurin vetonaula löydettiin kuitenkin vasta vuonna 2013: dinosauruksen luuranko, jota pidetään maailman mittavimpana. Patagotitan mayorum oli noin 40 metriä pitkä ja 70 tonnia painava. Tällä hetkellä sen luurangon kopiota voi ihailla ulkona. Jotta aitoja luita voitaisiin asettaa näytteille, paikallisen paleontologian museon on vielä rakennettava riittävän suuri rakennus. Yleisesti ottaen Argentiina on dinosaurusten maa, sillä täältä on löydetty yli 40 paikkaa, joista on löydetty esihistoriallisten eläinten jäänteitä.

Portti erämaahan.

Meille Trelew on myös portti erämaahan. Täytämme diesel-, vesi- ja ruokavarastomme ja lähdemme sitten reitille Ruta 1. Koska Ruta 3 johtaa enemmän tai vähemmän suoraan etelään, vanhalla rannikkotiellä, mutkittelevalla soratiellä, ei ole enää suurta merkitystä. Mutta meille Axorilla matkaaville se on paljon jännittävämpi. Mike vilkaisee kuorma-auton alle lähes joka päivä löytääkseen mahdolliset vauriot, jotka ovat saattaneet syntyä jossakin monista pitkistä pesulautaa muistuttavista röykkyisistä osuuksista. Meidän on myös säädettävä rengaspaineita jatkuvasti. Ruta 1 on kuitenkin tämän pienen vaivannäön arvoinen.

Esimerkiksi, koska se vie meidät Punta Tomboon: Pitkällä niemimaalla asuu valtava magellanpingviinien yhdyskunta, jonka toisinaan sanotaan olevan jopa maailman suurin. Puolitoista miljoonaa eläintä elää ja pesii täällä kaukana lähimmästä asutuksesta. Huonot kokemukset ihmisistä näyttävät olevan pingviineille vieraita. Joka tapauksessa ne ovat täysin rentoja.

1a Naapurukset: Magellanpingviinejä ja villejä guanakoja.

Seuraamme tuntikausia, kun eläimet vaappuvat merestä pesinä toimiviin maakuoppiin tai pensaisiin ja niiden höyhenten kuivattelua auringossa sekä kinailua tai halailua. Lukuisat guanakot elävät sopusoinnussa pingviinien kanssa täällä kansallispuistossa, joka levittäytyy niemimaalle ja sitä ympäröivään rannikkomaisemaan. Toisin kuin niiden sukulaiset, ihmisten pitämät laamat ja alpakat, guanakot vaeltavat vapaasti rannikolla, mutta myös aroilla, metsissä ja vuoristossa.

Ruta 1 vie meidät pidemmälle läpi autioituneen luonnon. Leiriydymme luonnonvaraisella rannikolla ja ihailemme joka ilta yläpuolellamme tuikkivia tähtiä. Täällä ei ole vain tie karu, vaan myös meri. Aina uudestaan ja uudestaan näemme rannalla ruostuvia laivanromuja. Tällaisilla reiteillä arvostamme erityisesti liikkuvaa kotiamme. Se, että on päivien ajan poissa sivilisaatiosta ja pääsee kokemaan luonnon, on kullan arvoista.

Merileijonat lähietäisyydellä.

Estancialla, keskellä erämääta sijaitsevalla maatilalla, keskustelemme tilan omistajan kanssa. Hän näyttää meille kartalta kohdan, jossa pitäisi olla merileijonayhdyskunta. Siispä rannalle! Viimeiset kilometrit ovat yksityisellä maalla, joten ajamme pyörillä. Ja sitten me löydämme ne. Massiiviset eläimet ovat hyvin arkoja, joten hiivimme niiden luo. Kunnes voimme tarkkailla merileijonia ja merinorsuja noin viiden metrin etäisyydeltä. Ja haistaa!

Jatkamme soratietä noin 400 kilometriä, kunnes vanha rannikkotie kohtaa jälleen asfaltoidun Ruta 3:n lähellä Pampa Salamancan kylää. Tähän kiertotiehen kului lähes viikko – ja sillä välin törmäsimme vain kolmeen ajoneuvoon. Puhelinyhteyttä meillä ei ollut koko reitillä. Mutta ei kestänyt kauan, ennen kuin unohdimme puhelinyhteyden puuttumisen kokonaan.

Kuvat: 4-Xtremes