4-Xtremes – Osa 64: Overlander tapaa RoadStarin

Ylitämme rajan Irlannin tasavaltaan – ja aivan kuten Pohjois-Irlannissa ja koko Britanniassa, täällä on vasemmanpuoleinen liikenne. Olemme jo ehtineet tottua siihen. Toisaalta muutos on se, että toisin kuin rajan toisella puolella, täällä etäisyyksiä ja nopeuksia ei ilmoiteta maileina vaan kilometreinä ja kilometreinä tunnissa. Meille se sopii: Jopa kiireessä Axorilla on mukava ajaa, emmekä ole vaarassa joutua valvontakameran kuvaamaksi.

Valitsemamme reitti on Wild Atlantic Way. Panoraamatie kulkee yli 2.600 kilometriä Irlannin länsirannikolla. Täältä käännymme toisinaan pienemmille teille: joskus kohti syrjäisiä rantoja, joskus kauemmas sisämaahan, kuten Glenveaghin kansallispuistoon pohjoisessa. Siellä otamme polkupyörämme esiin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, kiitos sananlaskun sääjumalan.

Kansanperintökohteita ja turpeennostoa.

Mutta myös pääreitin varrella on kohokohtia. Galwayn pohjoispuolella sijaitsee Kylemore Abbey, Irlannin vanhin benediktiiniläisluostari. Tämän kansanperintökohteen lähellä on Connemaran kansallispuisto. Siellä näemme lähemmin turpeennostoa, jota on käytetty polttoaineena Irlannissa vuosisatojen ajan. Turpeen nostamista varten oleville soille pääsee helposti. Ne peittävät vain kolme prosenttia maapallon pinta-alasta, mutta varastoivat noin 30 prosenttia maapallon hiilestä. Tämän vuoksi turpeennosto on nykyään hyvin kiistanalaista ja siitä käydään vilkasta keskustelua Irlannissa.

Seuraava kohde etelään ajettaessa on Burrenin kansallispuiston karstimaisema. Olemme suunnitelleet sinne pidempiä vaelluksia. Heti kun saappaat on puettu jalkaan, luvasas on huonoa säätä. Niinpä keskeytämme yrityksen ja jatkamme matkaa rannikolle Cliffs of Moherille. Kun tulemme perille, aurinko laskee juuri Atlantiin. Vaikka emme olleetkaan suunnitelleet tätä: Tämä on täydellinen paikka ja hetki hyvästellä länsirannikko.

Päivitetty matkasuunnitelma.

Viime aikoina olemme miettineet uudelleen ”4-Xtremes – The World Tour”-matkailureitin reittiä. Vuonna 2020 matkustimme Axorillamme lähes kaikkialle Eurooppaan ja ajoimme myös Afrikkaan Tunisiaan. Mutta pääasiassa edelleen jatkuvan pandemian vuoksi emme ole vielä nähneet mitään muualta maailmasta. Eikö se voisi olla pian mahdollista? Kyllä! Kerromme pian, minne matka johtaa.

Toistaiseksi matka jatkuu suoraan itään kohti Dublinia. Tutustumme lyhyesti Irlannin pääkaupunkiin, minkä jälkeen lautta vie meidät Walesiin. Ylitys on myrskyisä. Onneksi lautta on valtava, ja se selviää yli kahdeksan metrin aalloista. Meripahoinvointitablettien ottaminen varotoimenpiteenä oli luultavasti liioiteltua.

Ensin kiipeilyretki, sitten kanaalin ylitys.

Saaren viimeinen pysähdys on Dover. Jälleen kerran jätimme Axorin – ja kävelemme jalkaisin kuuluisan White Cliffin reunalle. Ja vielä vähän pidemmälle: Löydämme kapean polun, joka kulkee siksakkia alaspäin.

Viimeinen osuus johtaa pienen tunnelin läpi ja sitten alas hyvin jyrkkiä tikkaita pitkin. Vedenkorkeudesta riippuen se johtaa mustille kiville tai suoraan mereen, Englannin kanaaliin. Ylitämme sen vain muutamaa tuntia myöhemmin – tietenkin autolautalla.

Kuvat: 4-Xtremes