Työ kivilouhoksen ja rakennustyömaan välillä: Manuel Ibáñez luottaa Arocs 4142 -kuorma-autoonsa

Työmaaliikenne

Niin isoisä, isä kuin poikakin.

Kuusivuotiaana Manuel Ibáñez nousi ensimmäisen kerran isoisänsä kuorma-auton kyytiin. Siitä lähtien hän on tiennyt, että hänestä tulee myös kuorma-autonkuljettaja.

Manuel Ibáñez.


”Minä muistan vieläkin sen tunteen, millaista on istua siellä ylhäällä. Se oli uskomatonta”, Manuel sanoo. Kun Manuel oli 6-vuotias, hänen rakennuskuljetuksia tehnyt isoisänsä laittoi hänet kuorma-autoon.

”Kuorma-auto oli tietystikin pysäköity, mutta olin silti vaikuttunut. Siitä hetkestä alkaen tiesin, mitä halusin tehdä aikuisena”, Manuel kertoo.



Juhlat ajokortin suorittamisen jälkeen.

Haaveista totta: kun Manuel täytti 21 vuotta, hän suoritti C-ajokorttikokeen. ”Kun olin läpäissyt kokeen, juhlistimme asiaa kotona”, aragonialainen kuljettaja muistelee. Tuolloin myös Manuelin isä ajoi kuorma-autoa, mutta hän teki kansainvälisiä kuljetuksia.

Manuelin työ muistuttaa enemmän isoisän työtä. Hän kuormaa lastin yleensä kivilouhoksella Huertossa, Huescan provinssissa, ja ajaa sieltä työmaalle. Arocs 4142 -kuorma-autollaan hän kuljetti esimerkiksi viimeksi mursketta moottoritien A-22 Huesca-Siétamon osuuden rakennustyömaata varten. 

Jatkuvasti ylös ja alas.

Arocsissa hän arvostaa kestävyyttä ja mukavuutta. Koska Manuelin pitää poistua kuorma-autosta usein työmailla, hän iloitsee askelmista ja kaiteesta, jotka mahdollistavat kätevän nousemisen ohjaamoon. ”Ne ovat yksityiskohtia, jotka helpottavat arkea.”

Murskeen kuljettamisessa on Manuelin mielestä hyvää se, että ajojen välillä on koko ajan tultava ohjaamosta alas ja noustava takaisin ylös, jotta kuorman lastaamista ja purkua voi valvoa ja muiden kollegoiden ja työmaatyöntekijöiden kanssa voi vaihtaa kuulumisia. Se tuo vaihtelua.

Toinen työn etu: ”Pidän siitä, että voin olla ulkoilmassa ja tuntea tuulen kasvoillani. Jos on aurinkoista, voin nauttia lämmöstä, ja jos sataa, nautin kastumisesta.”



Valokuvat: Begoña Tremps

4 kommenttia