Vahva kuorma-auto, upea sanoma: Marcel Witschin Actros 1851

Essen, klo 7.30 tiistaiaamuna. Ruhrin alue on ollut jo tunteja hereillä. Kaupungin pohjoisosassa olevan Hafenstraßen tuntevat alueella kaikki. Täällä jalkapalloseura Rot-Weiss-Essen (RWE) pelaa kotipelinsä. Myös maailmanmestari Helmut Rahn on pelannut ”Hafenstraßen stadionilla”. Perinteikkään seuran kultaisista ajoista on kuitenkin monia vuosia aikaa. Silti ihmiset liimaavat ylpeinä RWE-tarroja autoihinsa. Se vain yksinkertaisesti kuuluu asiaan.

Kun katua ajaa eteenpäin pohjoisen suuntaan, missä Rhein-Herne-kanava virtaa tien A 42 alla, käyvät olosuhteet vaikeiksi.

Kuorma-autot ajavat alueen kivilouhoksilla, betoni- ja soratyömailla sekä rakennustyömailla. Ajoneuvoilla ajetaan myös kaukoliikennettä. ”Mielestäni meillä oleva sekoitus on hyvä”, 32-vuotias sanoo katsellessaan samalla rahtiasiakirjoja. Hän nukkuu kerran tai kaksi viikossa kuorma-autossaan. Muina päivinä hän on iltaisin kotona. Juuri viime viikolla hän viimeksi jälleen kerran huomasi, miten paljon hän pitää työstään kaukoliikenteessä. Hän ajoi erään kuljetuksen esimerkiksi Espanjaan. Sauerbaumin ajokaluston kuorma-autot ajavat vuosittain keskimäärin 130.000 kilometriä.

Ensimmäinen matka suuntautuu kohti Hollannin rajaa Kamp-Lintfortiin, missä Marcel, jota hänen kollegansa nimittävät ”kamuksi” (Kumpel), ottaa kuormaansa 28 tonnia Rheinin hiekkaa. Kuorman hän ajaa Itä-Ruhriin betonityömaalle. Sieltä matka jatkuu Sauerlandiin, josta eräältä kivilouhokselta on haettava kalkkikiveä. Lopuksi Marcel ajaa rakennustyömaalle Esseniin. Yhden työpäivän aikana hän ajaa kierroksen kaksi kertaa.

Marcelin Actros 1851 on Sauerbaumin muutenkin erinomaisessa ajokannassa kuorma-auto, joka erottuu. Siinä on vahva moottori eivätkä sen muutkaan varusteet jätä toivomisen varaa. Marcel on huolehtinut ajoneuvon muotoilusta yhdessä ajokaluston johtajan ja kuorma-autofanin Timo Sauerbaumin kanssa. Lopputuloksena on jotain hyvin erityistä: Actros ajaa nimikkeellä Ruhrin alueen Edition. Vastaavat symbolit koristavat kokonaan opaalinvihreäksi maalattua kuorma-autoa, jossa on lamppukaari sekä muita hyvältä näyttäviä lisävarusteita. Kippilavapuoliverävaunuun on kuvattu muun muassa Zeche Zollvereinin kaivos ja Grugahalle-monitoimikeskus, jotka ovat Essenin kuuluisimpia rakennelmia.

Kotikaupunki-identiteetti.

”Kuorma-auto kuvastaa yhteyttämme Essenin kaupunkiin”, sanoo Timo Sauerbaum, joka haki kuorma-auton itse Mercedes‑Benzin tehtaalta Wörthistä. ”Se on hyvin erityinen kuorma-auto ajokalustossamme.”

Yritykseen tulee viisi–kuusi uutta kuorma-autoa vuosittain. Suurimmalla osalla on eroja: Actros tai Arocs, neliveto tai ilman nelivetoa, ulkopeilit tai MirrorCam. ”Mutta viimeiseen kahteen vuoteen emme ole enää ostaneet kuorma-autoja, joissa ei ole kääntymisavustinta”, Sauerbaum sanoo. ”Järjestelmä tukee kuljettajiamme sisäkaupungin liikenteessä sekä myös kaistaa vaihdettaessa moottoritiellä.

Astetta mukavampi.

Marcel on nyt moottoritiellä matkalla kohti Sauerlandia. Millaisena hän pitää uutta Actros 1851:tä? ”Minähän ajoin jo edeltävää mallia, tosin 1846:ta”, Marcel kertoo. Ohjaamo on multimediaohjaamo, josta hän pitää erityisesti. ”Se on moderni, ja siinä on hyvä yleisnäkymä”, hän sanoo ja osoittaa ensisijaiseen näyttöön, johon hän on valinnut Advanced-näyttömuotoilun.

Tällä välin Marcel on jo ajanut pois moottoritieltä, valtatiellä matka jatkuu Sauerlandiin. Silta, asuinalue ja yhtäkkiä tuulilasin takana kohoavat kalkkikivivuoret ja valtava kaivosalue. ”Täällä on niin paljon, että voisi ajatella, että täältä tulee kalkkikivi puoleen Nordrhein-Westfalenin osavaltion kaduista”, Marcel sanoo. Tie kivilouhokselle ei ole ongelma puoliperävaunulle. Myös Marcelille siirtyminen tieltä vaativaan maastoon on ennemminkin nautinto – vapaa-ajallaan hän ajaa mielellään maastoautollaan. Pyöräkuormaaja kaataa kolme kauhallista kalkkikiveä kuoppaan. Marcel katsoo kelloa. On aika lähteä paluumatkalle. Takaisin Esseniin.

Valokuvat: Sebastian Vollmert
Video: PRH