Matkalla uudella Silkkitiellä
Sarja: matkapäiväkirja
Testattavien kuorma-autojen ryhmä ajaa Kiinan läpi, kunnes se pysäytetään äkillisesti.
Palattuamme moottoritielle ehdimme ajaa kilometrejä, kunnes tien reunassa oleva rakettimalli osoittaa meille, että lähestymme Jiuquanin avaruuskeskusta. Avaruuskeskus on Kiinan kansantasavallan suurin. Kiina lähetti täältä ensimmäisen satelliittinsa avaruuteen vuonna 1970 ja käynnisti samalla ensimmäisen miehitetyn lentonsa avaruusasemalle.
Alueella on ehdoton pysähtymis- ja valokuvaamiskielto 37 kilometrin matkalla. Tosin se ei ole meille ongelma, sillä meillä ei ole aikaa hukattavana!
Diesel on vähissä.
Polttoaine alkaa käydä vähiin eikä mikään moottoritien varrella olevista huoltoasemista ole avoinna. Tiedustelemme reittiä seuraavalle huoltoasemalle ja siirrymme uudelle yksikaistaiselle tielle, joka johtaa syvemmälle aavikkoon. Lopulta saavumme rakennustyömaalle, jossa seisoo kuorma-auto keskellä ajorataa. Kun pyydämme tekemään tilaa, yksi työntekijöistä nousee kaivinkoneeseen ja siirtää senkin keskelle tietä. Työntekijöillä on myös vaatimuksia: meidän tulisi auttaa heitä kolme päivää tietöissä.
Tiesulku.
Turha yritys! Tiimimme kiinalaiset kuljettajat keskustelevat kiivaasti tietyöntekijöiden kanssa. Ja koska tiesulkua ei pureta, kiipeämme takaisin Actrosiimme. Kun hämärä alkaa laskeutua, päätämme poistua vaivihkaa peruuttamalla. Mutta sekään ei onnistu, koska myös takanamme on tiesulku. Tilanne pysyy hankalana.
Yö on jo pitkällä, kunnes takanamme näkyy viimeinkin valoa. Näkyviin ilmestyy maasturi, josta nousevat poliisit pyytävät nähdä matkustusasiakirjamme. Joudumme lähtemään mukaan poliisiasemalle. Pitkien keskusteluiden jälkeen saamme jatkaa matkaamme. Mutta huoltoasemalle emme saa edelleenkään ajaa, vaikka yhden kuorma-auton polttoainenäytön valo palaa jo. Ja kukaan ei osaa kertoa meille, missä seuraava huoltoasema sijaitsee.
Napsauta tästä, jos haluat poistua RoadStarsista ja saada lisätietoa Google Mapsissa: Google Maps -kartta
Tyhjät polttoainesäiliöt.
Onneksi pääsemme Kumulin kaupungin lähellä sijaitsevaan risteykseen, jossa uusi G7-moottoritie kohtaa vanhan G312-moottoritien. Pääsemme juuri ja juuri ensimmäiselle levähdyspaikalle, kun punaisen Actrosin täysin tyhjät polttonestesäiliöt saavat ajoneuvon moottorin sammumaan. Yrittäessämme siirtää autoa moottori ei enää käynnisty. Meidän täytyy keksiä seuraavana päivänä jokin ratkaisu.
Neljäs päivä: kiinalainen renkaanvaihto.
Vihreä Actros ohjataan ansaittujen yöunien jälkeen huoltoasemalle tankattavaksi. Täytämme punaisen Actrosin tyhjät polttoainesäiliöt vanhan puutarhaletkun avulla. Polttoainejärjestelmän moottorin täytämme käsipumpulla, kytkemme sytytysvirran päälle ja käynnistämme moottorin.
Odottelua ulkona.
Ja vielä tämäkin: juuri kun olemme poistumassa tarkastuspisteestä, huomaamme sinisen Actrosin renkaan olevan vaurioitunut. Pyydämme kahta kiinalaista mekaanikkoa vaihtamaan renkaan levähdyspaikalla. Miehet irrottavat kuorma-auton vanhan renkaan vanteelta vasaralla ja sorkkaraudalla ja vetävät uuden renkaan vanteelle käsin. Aikaa kuluu vain 20 minuuttia. Renkaiden tasapainottaminen ja momenttiavain? Niistä ei ole tietoakaan.
Jatkamme matkaa vielä lähelle Turpanin kaupunkia ja asetumme yöpuulle.
Nopeasti rajalle.
On jo korkea aika päästä pois Kiinasta, sillä huomaamme, että rekisterikilpemme ovat voimassa enää kolme päivää. Mikäli emme pääse siihen mennessä rajan yli, pitkäkestoinen rekisterikilpien anomisprosessi alkaa alusta. Muutoin joudumme kuljettamaan kuorma-automme rajan yli lavetilla.
Xinjiangin provinssista matka jatkuu länttä kohti. Ostamme ennen illallista vielä hedelmiä paikallisesta liikkeestä ja otamme yhteiskuvia uteliaiden ja herttaisten myyjien kanssa.
Viimeinen päivämatkamme Kiinan maaperällä alkaa seuraavana päivänä. Pidämme tauon 2 000 metrin korkeudessa syvänsinisen Sayram-järven rannalla upeaa vuoristomaisemaa ihaillen. Täällä korkealla vuoristossa asuu muslimivähemmistöön kuuluvia uiguureja, jotka ovat asuneet alueella jo vuosisatoja lampaita ja lehmiä paimentaen.
Meidän täytyy jatkaa matkaa Khorgosin suuntaan. Iltapäivällä pääsemme rajalle, jossa pysäköimme ajoneuvot tullialueelle.
Kiinalaiset avustajamme poistuvat täällä tiimistämme, ja kazakstanilaiset kuljettajat ajavat Actrosit rajan yli. Meidän täytyy ylittää raja kävellen. Rajan toisella puolella meitä odottaa passintarkastus, joka osoittautuu vielä hankalammaksi kuin yksikään aiemmista. Paikalle kutsutaan puhelimitse lisää virkailijoita. Meitä kuulustellaan yksittäishuoneissa ja kaikkien matkalaukkujen sisältö tarkastetaan. Kannettavat tietokoneet käynnistetään ja meidän on syötettävä salasanamme. Asiakirjoja avataan ja niistä esitetään kysymyksiä. Yksi virkailijoista tutustuu lentokoneessa jaettuun ”Stuttgarter Zeitung” -sanomalehteen. Jossain vaiheessa tunnelma hieman rentoutuu. Meiltä kysellään asioita, kuten ”Eikö Saksan moottoriteillä oikeasti ole nopeusrajoituksia?” ”MItä maksaa G-sarjan AMG?” Reilun puolen tunnin päästä saamme jatkaa matkaamme.
Tullialueen ulkopuolella kohtaamme saksalaisen WEA Transportin kuljettajia. Kuljetusyritys on erikoistunut kuljettamaan tavaraa kiinalais-kazakstanilaisella vapaakauppa-alueella Khorgosista Almatyyn. Yrityksen kuorma-auto ajaa mukanamme toistaiseksi viimeisellä etapilla, sillä ajoneuvot joutuvat pitämään pidemmän tauon tuontimuodollisuuksien hoitamista ja siirtoasiakirjojen laatimista varten.
Aikamatka.
Khorgosin Kazakstanin puoleisella puolella tunnemme palanneemme takaisin neuvostoaikaan. Maaseudulla sijaitseva alue on täynnä pieniä kyliä ja yksikerroksisia taloja. Kaduilla parveilee lehmiä, lampaita ja vuohia. Lauma lapsia ajaa ohi rattailla - todellista maaseudun elämää.
Charyn-kanjoni.
Myös täällä on noudatettava kuljettajien ajoaikarajoituksia, eli pidämme tauon Charyn-kanjonissa, Kazakstanin Grand Canyonissa. Rotkon takana olevalle tielle ei meidän puoliperävaunun vetoautoillamme ole asiaa. Otamme vielä upeasta maisemasta kuvia muistoksi ja jaloittelemme hieman.
Napsauta tästä, jos haluat poistua RoadStarsista ja saada lisätietoa Google Mapsissa: Google Maps -kartta
Välipysähdys Almatyssa.
Jatkamme matkaa. Pääsemme takaisin sivistyksen pariin Almatyn esikaupunkien läpi. Maanviljelijät myyjät teiden varsilla paikallisia tuotteita. Kulkukauppiaat yrittävät myydä meille muovisia leluja.
Illalla pääsemme Almatyyn, jossa viemme kuorma-automme tullin varastoon. Matkamme Pekingistä Stuttgartiin pysähtyy täällä pakostakin hetkeksi, kunnes tuontimuodollisuudet on hoidettu kuntoon.
Kuvat: Eberhard Joos
Kommentti
Kirjaudu sisään kommentin lähettämistä varten.
12 kommenttia
Great story to read and pictures that that make me daydream!
The tire changing thing wasn't new for me, eight years ago I worked for a boss who's father, age 65, changed all tires of all 6 trucks in this way! I did suspect the man secretly had superpowers 😉
Great story to read and pictures that that make me daydream!
The tire changing thing wasn't new for me, eight years ago I worked for a boss who's father, age 65, changed all tires of all 6 trucks in this way! I did suspect the man secretly had superpowers 😉
Zetros on tour?
:)
Zetros on tour?
:)
Thanks for letting us know you liked the article! ☺️ As you've probably already seen, it's a whole series so there will be more articles on the Silk Road diary.
And thanks for your suggestion about the Zetros on Tour. Every now and then we do use your ideas for RoadStars - maybe it's your's next time 😊
Thanks for letting us know you liked the article! ☺️ As you've probably already seen, it's a whole series so there will be more articles on the Silk Road diary.
And thanks for your suggestion about the Zetros on Tour. Every now and then we do use your ideas for RoadStars - maybe it's your's next time 😊
Wir mussten in den Dörfern sogar mal bei den kleinen Drogerias Petroleum kaufen und mischten unser Reserve Motoröl bei, um die nächste größere Stadt zu erreichen, wo man wieder nur ein paar Liter bekam. So kämpften wir uns durch. Doch es war im Großen und Ganzen eine Schöne und interessante Zeit, fast 12 Jahre lang.
Wir mussten in den Dörfern sogar mal bei den kleinen Drogerias Petroleum kaufen und mischten unser Reserve Motoröl bei, um die nächste größere Stadt zu erreichen, wo man wieder nur ein paar Liter bekam. So kämpften wir uns durch. Doch es war im Großen und Ganzen eine Schöne und interessante Zeit, fast 12 Jahre lang.
Reifenwechsel mit Vorschlaghammer und Montiereisen habe ich auch schon durch deutschen Pannendienst erlebt, routiniert, gekonnt.
Gruß
Klaus
Reifenwechsel mit Vorschlaghammer und Montiereisen habe ich auch schon durch deutschen Pannendienst erlebt, routiniert, gekonnt.
Gruß
Klaus