Marcel Tietz rakastaa vaihtelua

Liikkeellä Marcel on ollut jo vauvasta lähtien: "Isäni oli merillä", kertoo tämä 41-vuotias. Hänen oma tiensä johti kuitenkin ensin sähköasentajan koulutukseen. Koska hän ei sen jälkeen löytänyt vakinaista työpaikkaa, tuli jo vuonna 1897 perustetun Krüger Umzugslogistik -yhtiön tarjous toimia kuorma-autonkuljettajana kuin onnenpotkuna. Varsinkin kun on saanut huonekalukärpäsen pureman, kuten hän myhäilleen kertoo.

Urheilullinen Tandem.

Toinen plussa hänen työssään: Useimmiten hän on liikkeellä työtoverinsa kanssa, ja he tulevat hyvin toimeen keskenään. "Meillä on aina mukavaa juteltavaa", sanoo Marcel. Kaksi tai kolme kertaa viikossa he ajavat pitkän matkan muuttoja Sveitsiin tai Ranskaan. "Kun me silloin myös yövymme ohjaamossa, on tietenkin mukavaa olla samalla aaltopituudella."

Niinpä molemmille on tärkeää pitää ohjaamo siistinä ja järjestyksessä – "kirjat ovat aina samassa paikassa" – ja kuorma-auto pestään aina yhdessä, kun sen aika on. Molemmat pitävät myös huolta terveellisestä ruoasta. Marcelille tämä tarkoittaa sitä, että sunnuntai-iltana valmistetaan kotona lihapullia, ja hänen tyttöystävänsä tekee voileivät valmiiksi. Sen lisäksi hän saa aina paljon vihanneksia mukaansa Tupperware-rasioissa. "Joskus otan lenkkitossut mukaan matkalle. Lisäksi pelaan jalkapalloa ja käyn säännöllisesti punttisalilla."

Aina jotain uutta.

Marcel on erittäin mielellään tekemisissä asiakkaiden kanssa. "Heillä on aina joku yllätys odottamassa. Monet ovat aivan täpinöissään, toiset taas vain stressaantuvat." Samalla Marcel ja hänen kollegansa näkevät myös paljon sellaisia paikkoja, joihin turisteilla harvoin on pääsy. "On hienoa nähdä uusia paikkoja", hän sanoo. ”Ranskan linnat ovat todella upeita."

Hän muistaa hyvin esimerkiksi erään Sveitsin kansallisuuspäivän aaton: "Silloin oli hieno ilotulitus ja Bernin hallitusrakennuksen ovet olivat myös auki. Meillä oli todellinen turistipäivä."

Liikkeellä myös kotiseudullaan.

Kotona häntä odottavat elämänkumppani, kahdeksanvuotias tytär ja kuusivuotias poika. "Poika on tietysti innoissaan työstäni", iloitsee ylpeä isä. Ennen kaikkea silloin, kun hän joskus pääsee isän mukaan.

Marcelia ei hänen kotiseudullaan Winsenissä Luhe-joen varrella Hampurin lähellä tarvitse vain hänen perheensä. Hän on mukana vapaapalokunnan tehtävissä jopa 30 kertaa vuodessa, ja sitä varten harjoitellaankin kaksi kertaa kuukaudessa. "Olen koneenkäyttäjä, ja hoidan tulipalon sammutuksessa pumppua ja valoja." Ja luonnollisesti hän ajaa myös paloautoa.

Kuvat: Christoph Börries