Kotonaan korkeassa vuoristossa: Dino Mattioli ja hänen Arocs-autonsa

Fassa-laakso on vaeltajien ja vuorikiipeilijöiden suosima tukikohta. Erityisen usein vuoristoturistit suuntaavat Ciampac-kattilalaaksoon. Sinne päästäkseen on tavallisesti kiivettävä jalan 1 500 metriä Alba di Canazeihin saakka. Sieltä matka jatkuu köysiradalla 600 metriä ylempänä sijaitsevaan kattilalaaksoon. Kesällä 2017 Alba di Canazein köysirata-asema oli rakennustöiden vuoksi yhtäkkiä suljettu. Ciampaciin päästäkseen retkeilijöiden olikin selvittävä vielä jyrkästä ja kiemurtelevasta soratiestä.

Vuoristojääkäristä ammattikuljettajaksi.

Siellä he kohtasivat toisinaan aivan erityisen vuoristokiipeilijän: Sevis-yhtiön Arocs-auton. Tämä rakennusyritys, jonka toimipaikka on Moenassa Trenton provinssissa, vastaa Ciampac-köysiradan täydellisestä uudistamisesta Arocsin ratissa istuu Dino Mattioli. 44-vuotias kuljettaja on kotoisin Val die Fiemmestä. "Olen aina ollut kiinnostunut raskaista ajoneuvoista, vaikkei perheessäni olekaan aiemmin ollut kuorma-autonkuljettajia. Sain tilaisuuden kokeilla työtä asepalveluksen aikana, kun minut asetettiin vuoristojääkärien kuljettajaksi ja sain hankittua ammattikuljettajan ajokortit", hän kertoo. Vuoristojääkärien autojen ratissa istuminen tarkoitti alusta saakka hankalassa maastossa ajamista. Tällä koulutuksella Dinon oli mahdollista ottaa heti asepalveluksen jälkeen vastaan työ rakennustyömaiden kuorma-autonkuljettajana. "Pian sen jälkeen tutustuin Sevis-yritykseen ja sittemmin olen ollut heillä töissä 19 vuoden ajan."

Vaativia rakennustöitä.

Työt Ciampac-työmaalla ovat hankalia: Sevis-yhtiön on ensin purettava ja sitten rakennettava uudelleen köysiradalla kulkeva hyttihissi, joka vie Alba di Canazein alueelta kattilalaakson pohjalle, sekä tuolihissi, joka kuljettaa laaksosta ylös 2 600 metrin korkeudessa sijaitsevalle vuorenselänteelle. "Viemme Arocsilla tarvikkeita molemmille reiteille, mutta ensin mainittu on vaikeampi, sillä soratie on kapea, kulkee jyrkänteiden reunalla ja siinä on erittäin tiukkoja kaarteita ja jopa 30 prosentin jyrkkyysaste", Dino sanoo. Tie oli olemassa jo ennen rakennustöiden aloittamista, mutta se ei ollut riittävä lastatun hyötyajoneuvon kokoa ja painoa varten. Dino kertoo: "Mukautimme tietä tämän vuoksi. Muutostöistä huolimatta tie on edelleen haastava ja edellyttää jatkuvaa keskittymistä. Myönnän, että ajan mieluummin tällaisissa olosuhteissa kuin laakson asfaltoiduilla teillä, jotka ovat kesäisin täynnä turisteja. Siellä vastaan tulee matkailuautoja, henkilöautoja, turistibusseja, moottoripyöriä ja polkupyöriä. Täällä näkyy sen sijaan vain kollegoita ja joitakin retkeilijöitä, jotka haluavat päästä kattilalaaksoon."

Taatusti vaihtelevaa.

Dinon työ Ciampac-työmaalla vaihtelee rakennustöiden etenemisen mukaan. Aikaisin miehen on kuitenkin aina herättävä, jotta hän on työmaalla seitsemältä aamulla: "Heti saavuttuani saan ohjeet päivää varten. Rakennustöiden ensimmäisessä vaiheessa kuljetimme laaksoon kaiken materiaalin, joka on peräisin vanhan köysiradan purkamisesta, sitten aloimme kuljettaa vuorta ylöspäin materiaalia, jota tarvitaan uuden järjestelmän rakentamiseen. Nyt toimitamme työmaalle päivittäin siellä tarvittavat materiaalit. Joskus alas laaksoon ajetaan monta kertaa päivässä, toisina päivinä liikutaan kattilalaakson pohjan ja huipun välillä." Näillä teillä ajovirheellä voi olla kohtalokkaita seurauksia.

– Dino Mattioli, Sevis

Omat rajat on tunnettava.

"Ensimmäinen tärkeä vaihe maastossa ajamiseen on tunnistaa omat ja auton rajat. On tiedettävä tarkasti, mitä osaa tehdä ja mitä täytyy välttää", Dino kertoo. "Näihin töihin ei missään tapauksessa tarvita uhkarohkeaa porukkaa, vaan järkeviä, rauhallisia ja varovaisia ihmisiä. Lisäksi heidän on osattava toimia tien jyrkkyysasteen ollessa suuri ja kun auton on vaarana lähteä luisuun. Tarvitaan kuljettajia, jotka ovat kokeneet vastaavia tilanteita jo lapsena pyörällä, nuorena moottoripyörällä ja autolla ja myöhemmin sitten kuorma-autolla. Siksi yritys haluaa palvelukseensa erityisesti ihmisiä, jotka ovat täältä kotoisin."

Aina tarpeeksi vääntömomenttia.

Seitsemän Actrosin ratissa vietetyn vuoden jälkeen Dinon työolosuhteet paranivat huomattavasti, kun Arocs saapui. "Vaihdoin kytkimellä suoritettavasta jaksottaisesta vaihteensiirrosta automatisoituun käsivaihteistoon Mercedes PowerShift 3. Sitä on helppo käyttää, vaikka haluaisinkin tien jyrkkyysasteen ollessa suuri päättää itse, millä vaihteella kuorma-auto kulkee. Sekä manuaalisessa että automaattisessa tilassa Arocsin vaihteet vaihtuvat aina nopeasti, ja se antaa joka tilanteeseen oikean vääntömomentin."

Napsauta tästä, jos haluat poistua RoadStarsista ja saada lisätietoa Google Mapsissa: Google Maps -kartta

Kuvat & video: Michele Latorre