Paluu Saksaan

2 300 kilometriä Venäjän ja Valko-Venäjän halki taittuu neljän sateisen harmaan päivän aikana. Kaikki on yksitoikkoista: päivät, yöt, ruoka… Päiväsaikaan matkaamme laajojen suoalueiden ja koivikkojen halki. Pienissä kylissä vanhukset myyvät tienlaidalla hedelmiä ja hunajaa. Yöt vietämme kolmen Actrosimme seurassa kuraisilla, sorapintaisilla pysäköintipaikoilla.

WC- ja pesutilojen suhteen olosuhteet ovat tuskin parempia kuin Kazakstanin levähdyspaikoilla: yleensä tarjolla on vain kuivakäymälä, suihku on käytettävissä vain harvoin. Ruokalista rajoittuu makkaraan kananmunien kera, vaihtelun vuoksi tarjolla on silloin tällöin myös kananmunia makkaran kera sekä soljanka-keittoa. Kuuma keitto sentään lämmittää kylmällä. Jollemme löydä nakkikioskia tai vastaavaa, valmistamme Actrosin äärellä pastaa tölkkimakkaran kera.

Melkein Puolassa.

Moskovan ja Minskin kierrämme aikasyistä. Valko-Venäjän Brestissä pysähdymme lyhyesti WEA Transportin luona ja hyvästelemme matkaseuramme. Sen jälkeen matkamme jatkuu kohti Puolan rajaa.

Odotimme oikeastaan pääsevämme nopeasti rajan yli, sillä edellämme jonotti vain muutamia rekkoja. Tullivirkailijan tiskillä esitämme ajoneuvojemme asiakirjat. Tullivirkailija ilmoittaa meille huolellisen tarkastuksen jälkeen, että asiakirjoja puuttuu. Tartumme puhelimeen ja hankimme WEA Transportin kollegoiden avustuksella puuttuvat paperit. Sillä välin työvuoro on vaihtunut tullitoimistossa. Uusi virkailija tarkastaa kaikki asiakirjamme uudelleen ja vaatii meiltä vielä uusia asiakirjoja. On jo keskiyö ja siten ehdottomasti liian myöhä pyytää apua puhelimitse. Päädymme sen sijaan yöpymään rajalla. Emme vielä tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.

24 tuntia rajalla.

Rauhattoman yön jälkeen otamme uudelleen yhteyttä WEA Transportiin ja pyydämme heitä hankkimaan meille puuttuvat asiakirjat. Takaisin tullirakennuksessa. Tällä kertaa virkailija tarkastaa papereitamme lähes tunnin ajan. Sen jälkeen meille kerrotaan, että Actrosimme saavat vihdoin ylittää rajan. Kun tullista on selvitty, vuorossa on tutustuminen rajapoliisiin. Tällä kertaa passit ja leimat joutuvat pikkutarkan tutkimuksen kohteeksi. Seurauksena on uuvuttava keskustelu puuttuvasta paperinpalasta, joka meidän olisi pitänyt saada Kazakstanin ja Venäjän välisellä rajalla…

Vietettyämme lähes 24 tuntia rajalla selviämme vihdoinkin rajan yli Puolaan. Aika on vähissä, joten joudumme jättämään lounaan väliin ja suuntaamaan suoraan viimeiselle 1 300 kilometrin osuudelle Stuttgartiin. Ajamme yöhön saakka ja löydämme Puolan syrjäseudulta levähdyspaikan yötä varten.

Seuraavana päivänä ylitämme Frankfurtin (Oder) luona Saksan rajan. Ajamme kotiseutua kohti A9-moottoritietä pitkin. Vaikka mieli onkin korkealla, matkanteko sujuu hitaasti: Saksan moottoritiet ovat Kazakstanin ja Kiinan moottoriteihin verrattuna todella ruuhkaisia. Mikään ei auta, emme ehdi perille ennen ajoaikojemme umpeutumista. Teemme siis viimeisen pysähdyksen Nürnbergissä.

Lauantaiaamu, suuntana Stuttgart. Otamme muistoksi vielä kuvan kolmesta Actros-rekasta Mercedes-Benz-museon edessä. 10 828 kilometrin ja kolmen viikon ajon jälkeen olemme vihdoinkin päässeet perille Untertürkheimin tehtaalle.

Kuvat ja video: Eberhard Joos
Leikkaus: Alexander Tempel