4-Xtremes – osa 56: Valmiina saarelle lähtöön – vasemmanpuoleinen liikenne

Olemme törmänneet matkalla monenlaisiin esteisiin, kuten esimerkiksi pandemiaan liittyviin rajoituksiin ja evättyyn viisumiin. Ennen kuin pääsemme Andorrasta Ranskaan, meidän on hankittava keltainen tarra.. Ranskassa on vaadittu vuodesta 2021 lähtien, että kaikissa yli 3,5 tonnin ajoneuvoissa on oltava sellainen. Se on hyvä asia, sillä sen tarkoitus on varoittaa tienkäyttäjiä kuolleen kulman aiheuttamista vaaroista.

Ongelmana on vain se, että: emme löydä ketään, joka myisi meille tarran. Emme Andorran huoltoasemilta, emme rajanylityspaikalta emmekä Ranskasta. Ei mikään ihme: On sunnuntai, ja monet myymälät ovat kiinni. Etsimme tarraa kylästä toisensa jälkeen – lopulta löysimme myymälän, josta saimme ostettua sen.

Nopeasti Ranskan halki – mutta Le Mansiin on pakko mennä!

Ranskalla on paljon tarjottavaa. Haluamme kuitenkin viettää tänä vuonna pari päivää Le Mansin moottoriradalla ja jatkaa matkaa pohjoista kohti. Ajamme sivuteillä pitkiä päivämatkoja ja suuntaamme iltaisin jollekin matkailuautoille tarkoitetulle Aire Camping Car - levähdyspaikalle.

Välillä teemme pyöräretkiä, joilla nautimme ranskalaisesta kylätunnelmasta. Olemme lisänneet matkaan yhden pysähdyspaikan: Le Mansin. Emme kuitenkaan pysty ajamaan Axorilla kierrosta historiallisella kilparadalla. Paikka on silti vierailun arvoinen - Miken hymy kertoo kaiken.

Tervetuloa Iso-Britanniaan!!

Vielä noin 270 kilometriä pohjoiseen – vain neljä päivää keltaisen tarran kiinnittämisen jälkeen ajamme Dieppessä lauttaan. Englannin kanaalin ylitys kestää neljä tuntia ja sitten: Tervetuloa Iso-Britanniaan!! Tullivirkailijat vilkaisevat autoomme lyhyesti, ja nyt seisomme jo Newhaven-nimisen pikkukaupungin ensimmäisessä risteyksessä. Ajotien vasemmalla puolella tietenkin.

Nyt on hyvä ajaa harkiten, suunnta kiertoliittymässä myötäpäivään ja vaihtaa kääntyessä kaistaa harkiten. Myös minun, etumatkustaja Andrean, on pidettävä liikennettä aktiivisesti silmällä. Esimerkiksi ohitettaessa tai risteyksissä, joissa Mike näkee huonosti oikealle. Mutta loppujen lopuksi tärkeintä on: totuttelu.

Satoja vuosia vanha Avebury Manor.

Pysymme maanteillä – ja käymme ensimmäiseksi Aveburyssa Etelä-Englannissa. Siellä oleva megaliittikivikehä ei ole yhtä tunnettu kuin Stonehenge, mutta se on yhtä vaikuttava. Alun perin kiviä oli yli 150, mutta nykyään niitä on jäljellä 36. Pienimpien korkeus on reilut kaksi metriä, suurimman korkeus on noin 5,5 metriä ja painavin painaa noin 40 tonnia. On vaikea kuvitella, miten ihmiset liikuttivat niitä hirviöitä kaukaisessa menneisyydessä.

Lisäksi Aveburyssa on 1500-luvulta peräisin oleva kartano – englanniksi manor. BBC käytti kiinteistöä televisio-ohjelman kuvauspaikkana vuonna 2011 ja restauroi sekä koristeli sen eri aikakausien tyyliin. Kun kävelee huoneesta toiseen, vaeltaa 1500-luvulta 1900-luvulle. Bonuksena saa koskea kaikkeen ja jopa kokeilla vaatteita.

Tunteiden vuoristorata Irlanninmerellä.

Ihailemme Irlanninmeren rannalla Fairbournessa höyrykäyttöistä rautatietä. Käymme erilaisissa rannikkokylissä. Kun kävelemme rannalla tuulitakkeihin ja otsapantoihin pukeutuneina, meitä naurattaa, kun tapaamme uimahousuihin pukeutuneita, jotka jopa uskaltavat mennä mereen. Keskikesän alku on täällä paljon kylmempi kuin Keski-Euroopassa.

Sitten meitä ei enää nauratakaan: Aimée-koiramme viihtyy hyvin viileillä rannoilla sekä niiden takaisilla vihreillä niityillä ja haluaa monta kertaa päivässä kävelylle. Parin päivän päästä kaikki muuttuu, ja meidän on hyvästeltävä Aimée. Saimme viettää Aiméen kanssa yli 14 vuotta ja kokea lukemattomia seikkailuja yhdessä. Tulevissa seikkailuissa me kannamme niitä sydämessämme. Ajamme surullisina ensimmäiselle leirintäalueelle, jossa pidämme parin päivän tauon kootaksemme itsemme.

Kuvat: 4-Xtremes