4-Xtremes – osa 3: Andrea ja Mike saapuvat Suomeen – juuri ajoissa

Tänään raportoimme Suomen etelärannikolta. Meillä oli onnea, että pääsimme tänne suunnitelmiemme mukaan. Kuulimme nimittäin eräänä heinäkuun lopun perjantaiaamuna, että Suomeen ei enää seuraavasta maanantaista alkaen päästetä sveitsiläisiä. Syynä tälle oli koronavirustapausten uusi lisääntyminen kotimaassamme.

Axorimme seisoi tuolla hetkellä eräällä rannalla Baltiassa, tarkemmin Latviassa. Emme olleet enää viikkoihin olleet Sveitsissä. Säännös ei siis koskisi meitä. Vaiko sittenkin? Lyhyesti sanottuna olimme epävarmoja, eikä ajatus neuvotteluista rajaviranomaisten kanssa innostanut. Purimme siis telttamme tuossa tuokiossa ja säntäsimme kohti Viron pääkaupunkia Tallinnaa, jossa ajoimme lauantai-iltapäivällä Helsinkiin vievään laivaan. Hyvä juttu, että Baltian maat ovat – jopa sveitsiläisen mittapuulla – pieniä.

Pysyviä vaikutelmia.

Ennen Baltiaa ajoimme Puolan halki. Ehkä muistatte retkemme Błędówin aavikolle edellisestä raportistamme. Sen lähellä on Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseo. Epäröimme aluksi, halusimmeko todella käydä tässä synkässä paikassa. Päätimme lopulta kuitenkin osallistua kolmituntiselle ohjatulle kierrokselle. Sen jälkeen yövyimme paikan päällä bussien pysäköintialueella sulatellaksemme kaikkea näkemäämme. Puhuimme vierailusta vielä monen päivän päästäkin. Niitä vaikutelmia emme unohda koskaan.

Emme tietenkään jättäneet väliin myöskään Krakovaa, Puolan kenties suurinta kävijämagneettia. Majapaikastamme oli näkymä Wawel-kukkulalle, jolla sijaitsevat kaupungin ylle kohoavat linna ja katedraali. Krakova oli makuumme miltei liiankin kaunis ja turisteja varten siloteltu.

Telttailua jokien ja järvien rannoilla.

Varsova tekikin meihin suuremman vaikutuksen. Siellä on paljon kujia, kadunkulmia ja yksityiskohtia löydettäviksi. Linnan muurien suojaama vanhakaupunki sijaitsee nyt keskellä metropolia. Makuumme sopiva piirre tämäkin: Puola tarjoaa paljon mahdollisuuksia vapaaseen liikkumiseen tutkimusmatka-autolla. Pystyimme ongelmitta leiriytymään jokien ja järvien rantaan ja nauttimaan luonnosta.

Baltian maista ensimmäinen on Puolan suunnasta saavuttaessa Liettua. Sielläkin kävimme paikoissa, jotka ovat keskenään äärimmäisen erilaisia: katsastimme esimerkiksi Šiauliain kaupungin lähellä sijaitsevan ristikukkulan sekä ulkoiluvaatevalmistaja Devoldin huippumodernin tehtaan. Mainio oli myös löytämämme pysähdyspaikka välittömästi Itämeren rannalla. Se oli niin lähellä Latvian rajaa, että saatoimme kävellä maiden välillä edestakaisin.

Pakkolepoa ja loputon ranta.

Vähän myöhemmin Latviassa minulla, Andrealla, ei enää mennytkään ihan niin hyvin. Sain voimakkaan allergisen reaktion ihovoiteesta. Pyörtyilin ja podin munuaiskipuja – se oli vähän pelottavaa. Pystyin nauttimaan ympäristöstä uudelleen vasta parin vuodelepopäivän ja runsaan nesteen nauttimisen jälkeen.

Ihastuin esimerkiksi pääkaupunki Riiasta pohjoiseen sijaitsevaan rantaan, joka vaikuttaa aivan loputtomalta. Kuten muuten heinäkuun lopun päivätkin. Aurinko nousee täällä tuolloin kello viideltä aamulla ja laskee vasta kymmeneltä illalla. Ja koko yön näyttää siltä, että aurinko on nousemassa uudelleen. Käynnissä on käytännössä koko ajan auringonnousu tai -lasku.

Suomi on – Saksan, Tšekin, Puolan ja Baltian maiden jälkeen – jo seitsemäs maa matkallamme. Aika kuluu kuin siivillä. Kaikki kokemamme on uutta: jokainen katu, jokainen ranta, jokainen marketti. Ajoittain meidän on otettava hieman aikaa vaikutelmien käsittelyyn, jotta voimme havainnoida ja arvostaa seuraavia paikkoja taas täysillä. Yksi on varmaa: Suomen etelärannikko mäntymetsineen ja litteine mereen viettävine kallioineen sopii tällaiseen tuntemusten tunnusteluun hyvin.

Kuvat: 4-Xtremes