Truck Trophy 2017 – jännittävä finaali. Osa II

Truck Trophy 2017

Toimintaa, rekkoja ja uusia ystäviä.

Suuria haasteita jääkylmässä säässä: Truck Trophy 2017 -kilpailun finaali ajaa kuljettajat äärirajoille – ja niiden yli.

Osa II. 12 kuljettajaa – yksi joukkue.

Truck Trophyssä menestyvät vain hyvät joukkuepelaajat. Lopussa on vain yksi vahva joukkue ja 12 ystävää.


Taas joella, on kolmas aamu. Miinus 11 astetta, pilvistä, ilmassa on lumisateen tuntua. Vielä kerran tähän luisuympyrään, kyllä tästä nyt täytyy jotenkin selviytyä! Eli siis aja ympyräradan ulkoreunaa, kytke manuaalisesti 8 tai 9 päälle, ja anna sitten poljinta herkästi painamalla perän luistaa ja ohjata vastaan. Älä hidasta yhtään, ja jää luisuun käyttäen vain minimaalisia kaasupolkimen ja ohjauspyörän liikkeitä. Nicolae Romaniasta, jota kaikki sanovat Nicoksi: "Se on todella huippuhetki, kun ajamisesta siirtyy luisuun. Aivan kuin jotain suurta tapahtuisi!" Opetusajot kouluttaja Markuksen kanssa näyttävät tehonsa: yhä useammat osallistujat pystyvät pitämään rekan tasaisessa luisussa kolmen vartin kierroksella, yhdellä kierroksella tai enemmänkin. Sitten tulee kilpailu. Ensimmäinen, joka pysyy luisussa maksimiajan eli kaksi minuuttia, on Kevin. Hän saa aplodit! Hänen joukkuetoverinsa Kris sanoo: "Tänään sujui paljon paremmin. Kilpailussa omat yritykseni sujuivat kaikkein parhaiten. Nyt olen oikeassa kilpailuvireessä!"




Alexandru on jo ollut Ruotsissa ja tuntee ajamisen lumella ja jäällä. Hän pitää erityisesti pujottelusta. "Kun vedän nupilla luisua keilojen ympäri, tuntuu kun tanssisin jäällä. Perävaunun kanssa se on heti vaarallista, jos jossain jokin luisuu!"



Yhteispeli on valttia.

Kilpailussa pujottelua varten ohjelmassa on nyt jotain hyvin erikoista: sokea luottamus. Toinen saa uimalasit, joiden näkökenttä on liimattu umpeen. Hän ei siis näe yhtään mitään. Sen vuoksi toinen sanoo, mistä mennään. "Täysin ilman orientaatiokykyä on aina varma siitä, että kohta jotain sattuu. Toiseen täytyy todellakin luottaa täysin ", sanoo Pascal ja ottaa lasit pois.



Tänään aamupäivällä on vielä kaksi muuta tehtävää. Takaisin hotelliin ja Actros-mallin Parcours-esteradalle. Ahdas kaarre, eteen- ja taaksepäin, shikaaneita, perävaunu kiinni ja taas irti. Ja aina vauhdilla, sillä kyse on sekunneista! Kannustusta, naurua, ähkimistä, aplodeja – eikö tässä olla ennemmin kaikki yhdessä kuin jokainen toistaan vastaan? Przem on nopein, sitten Fabi, sitten Kevin. Kokonaistuloksessa se tarkoittaa, että Sveitsin ja Saksan joukkueet ovat tasoissa, seuraavat kolme niiden jäljessä minimaalisella erolla. Kaikki on vielä mahdollista!



Seuraavalle kierrokselle lähdetään lohilasagnen ja salaatin voimalla. 2x2-metrisen rekan kuormapeitteen kääntäminen ei ole lasten leikkiä, mutta mielettömän hauskaa. Kolmen maan joukkueet antavat kaikkensa ollakseen nopeampia kuin toiset. Hollanti, Sveitsi ja Belgia voittavat!



Ystävät paistavat kananmunia.

Tämäkään ei vielä ratkaissut mitään, sillä kaksi tehtävää on vielä jäljellä. Köydenvedon voittaa kolmen maan joukkue Romania, Puola ja Hollanti. Mutta sitten tulee erikoinen tehtävä: paistakaa kananmuna. Helppoa kuin mikä? No ei todellakaan, jos ensin on etsittävä lumivyörylähettimellä varustettu kananmuna ja tehtävä itse myös tulet. Työkaluina ovat halko, puukko, piikivi ja alusta. Kuusi miestä digitaalivastaanottimet kädessä ja lumikengät saappaiden alla ryntäävät matkaan, reisiään myöten lumeen vajoten. Muut yrittävät tehdä tulia. Halon pilkkominen puukolla, kyllähän kaikki sen nyt osaavat. Kuinkahan pieneksi se täytyy pilkkoa?

Pojat digitaalilähettimien kanssa ovat keskittyneitä. Tuolla – Lodewijk näyttää pitävän jotain kädessään, hän kiirehtii pitkin askelin takaisin. Tulen tekeminen on taito. Pascals oli lapsena partiolainen ja oppi silloin onneksi jotain. Erittäin pienet, ohuet lastut ja pitkät vedot piikivellä toimivat. Se palaa! Nyt sitten nopeasti: tuli pannusta alustalle, kananmuna pannuun – vauuuu, tästä tulee maailman paras kananmuna! Puolalaiset Przem ja Janusz ovat seuraavina, sen jälkeen sveitsiläiset, muut kamppailevat. Mutta Truck Trophyllä on omat lakinsa. Ensimmäiset kolme joukkuetta ovat tuskin valmiita, kun he jo auttavat muita, sillä tulen tekeminen on erilaista jokaisella halolla. Tässä ei olla enää kilpailijoita, vaan ystäviä!



Perhejuhlat.

Koirat haukkuvat jo. Truck Trophy 2017 -kilpailun kruunaava loppu on koiravaljakkoajo. Pohjois-Ruotsin talvimaisema näyttää parhaimman puolensa, parivaljakkoa kohti odottaa viisi, kuusi huskyä. Ja keskellä metsää on suuri porotokka. Tämä on todellista Lappia!

Sillä aikaa kaikkien pisteiden laskua suoritetaan kuumeisesti. Voittajien palkinnonjaosta iglussa tulee vielä jännittävä hetki. Mikä tilanne arvioinnissa on puolen päivän jälkeen tänään? Voittajat ovat Fabian ja Andreas Sveitsistä, aivan heidän kannoillaan Pascal ja Lodewijk Hollannista.

Przem ja Janusz Puolasta ovat kolmannella sijalla, sen jälkeen seuraavat Kevin ja Kris Belgiasta, Andreas ja Alexander Saksasta sekä Nicolae ja Alexandru Romaniasta. Valtavaa riemua toisaalta, mutta päivät Lapissa ovat näille kahdelletoista finalistille vielä paljon, paljon enemmän. Alexandru: "Truck Trophy on elämys, jonka kokee vain kerran elämässään. Pisteistä viis – osallistuminen on tärkeintä, aivan kuin olympiakisoissa."

Ja Kris sanoo: "En ikinä tule unohtamaan tätä seikkailua, enkä sitäkään, mitä Udolta olen oppinut jäällä ajamisesta. Ennen kaikkea me kaksitoista finalistia olemme tulleet alusta lähtien todella hyvin toimeen keskenämme, yhdessä me olemme oikea superjoukkue!" Lodewijk tulee pian takaisin Lappiin. "Kun poikani ovat hieman vanhempia, haluan ajaa heidän kanssaan moottorikelkalla ja koiravaljakolla, ja syödä poronlihaa.

Mutta parasta Truck Trophyssä on ystävyys. Fabian kokee sen aivan samalla tavalla: "Tämä oli minulle paljon enemmän kuin vain kilpailu – oikeat perhejuhlat, jotka kestivät koko viikon. Tästä minulla on kertomista koko elämäni ajaksi."



Osa I. Jäätä, nastoja ja viileitä reaktioita.

Toimintaa, rekkojen hallintaa, haasteiden voittamista, ystävyyttä – arktinen seikkailu kuljettajille ja rekoille.


Jää kirskuu ja ratisee nastojen alla. Kuusi valkoista Actrosia rullaa jäätyneellä joella. Kaikki on mitä parhaiten valmisteltu. Truck Trophy 2017 -kilpailun kaksitoista finalistia saa ohjeistuksen ja aikaa tottua hieman uudenlaiseen alustaan. Pujottelurata ja luisurata on merkitty, niitä varten neuvoja antavat valmentajat Udo ja Markus. "Ajaminen rekalla jäällä ilman 25 tonnin kuormaa takana, on joka tapauksessa erityistä", sveitsiläinen Fabian sanoo. Hänen joukkuetoverinsa Andreas tuumaa: "Olen juuri oppinut kytkemään luisua varten tasauspyörästön lukon takana päälle ja ESP:n pois päältä. Sen lisäksi minun on siirryttävä manuaaliseen vaihteiden vaihtoon. Muuten vaihteisto kytkee aina suuremmalle vaihteelle, kun en enää paina kaasua, ja silloin puuttuvat tehot." Kahdellatoista kuljettajalla on valtavan hauskaa.




Taitavuutta ja harkintakykyä.

Ensimmäinen tehtävä on edessä. Siinä on kysymys taitavuudesta ja harkintakyvystä: on käännyttävä keilojen rajoittamalle parkkipaikalle, pujoteltava, käännyttävä taas ja ajettava seuraavaan parkkipaikkaan. Sama peruuttaen, eikä yhtäkään keilaa saa koskettaa. Lodewijk Hollannista: "Olen aika jännittynyt, käteni oikein tärisevät." 3, 2, 1, lähtö! Ajanottokello käy. Rennosti hän lähtee ajoon, vauhdikkaasti, mutta ei liian nopeasti. "Tule enemmän tänne – OK – siitä vaan – hitaasti." Tässä harjoituksessa kaikki kamppailevat toisiaan vastaan, mutta joukkuetoveri Pascal elää täysillä mukana.



Belgian joukkue on seuraavassa tehtävässä, rekan korkeuden ja leveyden arviointi. "Alas, vielä alas, jatka – seis!" Yhteispeliä tarvitaan, Kevin arvioi, Kris ajaa. Sopiiko se? No tosi helposti. 60 senttimetriä on Actros-kattospoilerilla vielä ilmaa ylöspäin lautaan. Mutta ei revennyt – se on tärkeää. Kris arvioi leveyttä, Kevin ajaa. Myös tässä pari senttimetriä liikaa, mutta ei se mitään. Voitto menee selvästi Romaniaan vain yhdellä senttimetrillä katon yläreunan ja laudan välissä. Vau!



Palapeli ja piruetti.

Lounaan jälkeen jatketaan eteenpäin: Palapelikilpailu. Okei - asetetaan ensin neljä kulmapalaa ja koko yläreuna. Mitä voi tunnistaa jäähdyttimen sisäsäleikössä, valonheittimissä, ylhäällä oikealla Truck Trophy -logo. Saksan joukkueella on kehys valmis, sisään on asetettu tärkeät palat. Alex mutisee itsekseen: "Rekisterikilpi ... Ei, me tarvitsemme valonheitinpalan." Ilma aivan väreilee jännityksestä, ajanottokello käy. Hollantilaisilla on vähemmän vapaita paloja pöydällä. Pala palalta ne sujahtavat juuri valmistuvaan kuvaan. "Valmis!" 12 minuuttia, 6 sekuntia, tämä on ennätys! "Puuh, olen aivan läpimärkä hiestä", Pascal sanoo.

Vindel Älven, lähes 400 kilometrin pituinen joki Norjan rajalta Itämereen, on kesäisin oikea kalastajien paratiisi. Ja ideaalinen kisapaikka Truck Trophylle. Sillä aikaa, kun toiset keskittyvät palapelinsä rakentamiseen, toiset ovat Actrosilla liikkeellä. He harjoittelevat luisua ja pujottelua sisulla, hauskanpidolla ja tahattomilla pirueteilla.



Keskittymiskykyä, rohkeutta ja voimaa.

Takaisin hotelliin. Pitkä päivä tähän saakka, mutta tehtävät eivät suinkaan ole vielä lopussa! Videotykki heijastaa 30 sanaa seinälle, käsitteitä kuten GigaSpace, Driver‘s Inn, Fuel Duel, Active Brake Assist. Sen jälkeen jaetaan kuulakärkikynät, jonka jälkeen on kolme minuuttia aikaa kirjoittaa sanat paperille. Kaikki pärjäävät hienosti!

Sen jälkeen kaksitoista finalistia lähtevät lumikenkävaellukselle soihtujen kanssa illallista kohti. Ja vasta siellä heitä odottaa tämän päivän viimeinen tehtävä: kilpa-auton etumatkustajana voittaa se osallistuja, joka pysyy rauhallisimpana jännittävän nopealla kierroksella jäällä. Tässä mitataan pulssi. Korkein arvo on 191, voittajalla pulssi lyö 92, se on Andi Sveitsistä!



Täysjarrutus epäröinnin sijaan.

"Jos tarvitsette hätäjarrutusta, tehkää se – älkää epäröikö!" Udo ei jätä mitään epäilystä siitä, että hän haluaa nähdä täysjarrutuksen. Toinen aamu Truck Trophy -kilpailussa, lämpömittarissa -9 astetta ja Vildel Älven -joen yllä sumua. Ei haittaa, 150 metriä näkee vielä eteensä. Ensin harjoitusjarrutus. Janusz kiihdyttää viiteenkymppiin, ja painaa sitten äkkinäisesti jarrupoljinta. Rekka liukuu jäätä pitkin. "Se on täysin erilaista kuin tiellä, niitä ei voi verrata toisiinsa. Mutta rekka pysyy aina hallinnassa, tunnen itseni täysin varmaksi", sanoo mies Puolasta. Kaikki saavat tuntuman siitä, monenko metrin jarrutusmatka tarvitaan. Sumu on hälvennyt, aurinko poistaa vielä viimeisetkin jäänteet ja Lapissa koittaa ihana kirkas aamu ja sininen taivas.

Ensimmäinen tehtävä tänään: miten pitkä jarrutusmatka on täysjarrutuksella seitsemänkympin nopeudesta? Jokainen osallistuja asettaa keilan, jossa on hänen nimensä. Seuraava tehtävä on täysjarrutus viidenkympin nopeudesta ennen estettä. Se voittaa, joka on lähinnä. Joka koskettaa, saa nolla pistettä.

Nyt on taas aikaa pujottelun ja luisun harjoitteluun. Kouluttaja Markus näyttää mallia - ja miten yksinkertaiselta se tuntuukaan. "Tämä on todella hauskaa, mutta tarvitaan paljon harjoitusta, ennen kuin siihen pystyy", sanoo Fabian Sveitsin joukkueesta. Andreas lisää: "Lisäksi tuntuu, että näin ei saisi ollenkaan tehdä. Me harjoittelemme aina sitä, että auto ei tällä tavalla pääse luisumaan."



Eläinten jälkiä ja kruununperimysjärjestystä.

Lounasaika. Truck Trophy 2017 -kilpailun kaksitoista finalistia tarvitsevat todella tukevan aterian, sillä iltapäivällä ensimmäisenä vuorossa on aito ruotsalainen aarteenetsintä, eli aarteenetsintä hiihtäen. Viidellä pisteellä tarvitaan erilaisia taitoja. Kuka tietää Ruotsin kruununperimysjärjestyksen? Vain Belgian joukkue, Keviniltä ja Krisiltä vähennetään pisteitä eläinten jälkien tunnistuksessa. Kuka ampuu parhaiten? Selvä johto Puolalle. Eläinääni-kilpailun voittavat Lodewijk ja Pascal, pisteet kilon painoisen lumen arvioinnista saavat Nico ja Alex Romaniasta. Hiestä märkinä tulevat miehet takaisin. Korttipakka on nyt sekoitettu täysin uudelleen, ero joukkueiden välillä on minimaalinen. Osallistujat ovat nyt suorittaneet kahdeksan neljästätoista tehtävästä, ja kaikilla on mahdollisuus lopulliseen voittoon!

Ja nyt vielä hieman vapaa-aikaa: kelkkahaalarit päälle, kypärät päähän ja kahdeksi ja puoleksi tunniksi ajelemaan moottorikelkalla Lapin talvimaiseman halki auringonlaskua kohti. Upeaa!



Kuvat: Sebastian Vollmert
Videot: Martin Schneider-Lau

17 kommenttia