4-Xtremes – osa 1: Kammermannien matkassa Tšekin halki

Vihdoinkin vilvoitusta! Taivas on musta, näyttää tulevan kesämyrsky. Olemme juuri palanneet pohjoisessa Tšekissä sijaitsevalta Rozkošin tekojärveltä, jossa kävimme uimassa. Puolan raja on vain muutaman kilometrin päässä. Juuri nyt emme kuitenkaan voi lähteä sinne. Ei huolta, tällä kertaa meitä ei uhkaa pakkopysähdys! Odotamme vain, että muutama auto ajaa pois ympäriltämme.

Tšekin tasavalta ei alun perin kuulunut kolmivuotisen ”4-Xtremes – The World Tour” -matkamme reitille. Kuukausien mittainen pysähdys koronaviruksen takia sai meidät kuitenkin laittamaan suunnitelmat uusiksi. Nyt olemme täällä Euroopan sydämessä ja voimme hyvin. Pääsemme järveltä liikkeelle yöpaikkaa etsimään pienellä viiveellä, mutta se ei mieltämme paina.

Pilsnerin jäljillä.

Saksasta saavuttuamme ensimmäinen pysähdyksemme oli Plzeňissä, läntisessä Tšekissä. Kävimme vastaavan nimisen oluen syntymäkaupungissa Pilsner Urquellin panimossa. Siellä voi vierailla vanhoissa ja uusissa panimokellareissa – sekä yhdeksän kilometrin pituisessa tunnelijärjestelmässä, joka toimi aikanaan varastona. Jännittävää!

Seuraavat päivät ajoimme siksakkia kohti kaakkoa. Täkäläiset moottoritiet suuntaavat tähden muodossa kohti Prahaa. Jos matkalaisen tarkoituksena ei kuitenkaan ole päästä maan keskellä sijaitsevaan pääkaupunkiin vaan ajaa maan halki, on ajettava pitkin monia pieniä maanteitä. Pidämme sellaisista reiteistä kyllä muutenkin enemmän. Sitä ajaa monien kylien läpi ja näkee aitoa elämänmenoa.

Pysäköintipaikan etsintä koetteli kärsivällisyyttä.

Monilla sivuteillä autoja koskee kahdentoista tonnin painorajoitus. Axorillemme se sopii hyvin, koska se painaa täyteen tankattuna ja täydellä vesisäiliöllä melko tarkalleen tuon verran. Noin kahdeksanmetrinen automme ei tuota ongelmia myöskään kylissä, joissa on kymmenen metrin pituusrajoitus. Joskus mietimme kyllä, miten näissä paikoissa pärjää pidemmällä kuorma-autolla.

Tšekin arki on säädellympää kuin oletimme. Rajoitusten lisäksi on runsain mitoin ajo- ja pysäköintikieltoja. Kauniiden leiriytymispaikkojen etsintä ei näin ollen ole ihan helppoa. Tähän mennessä olemme pysäköineet käytännössä vain pysäköintipaikoille, nähtävyyksien lähelle tai jalkapallokentille.

Runsaasti sadetta, runsaasti luita.

Valikoimaa kaventaa entisestään, että tšekkiläisen tuttumme kertoman mukaan sadetta on nyt enemmän kuin vuosikausiin. Niinpä metsien ja metsänreunojen pysäköintipaikat jäävät pois laskuista liian mutaisuuden vuoksi. Lisäksi metsänreunojen pitkän ruohon seassa vaanii juuri nyt erittäin paljon punkkeja, jotka voisivat olla vaaraksi koirallemme Aiméelle.

Ällistelyä hiekkakivien seassa.

Seuraavana päivänä teimme retken niin kutsuttuun Böömin Sveitsiin ja kävimme katsomassa portin muotoisen Pravčická brána -kalliokaaren, joka on lajissaan Euroopan suurin. Sen jälkeen ystävämme jatkoivat Saksaan, me itään. Määränpäämme oli Hruboskalskon kalliokaupunki (Hruboskalské skalní město): hiekkakivialue, jolla vaeltelimme monilla reiteillä ja jonka kalliomuodostumat ällistyttivät meitä.

Matkallakaan ei ole vapaa arkisista askareista: on pestävä, järjesteltävä ja siivottava paikkoja. Kymmenen neliön asuintilassa se käy kuitenkin käden käänteessä, ja aikaa jää reitin suunnitteluun. Niinpä tiedämmekin jo, mitä teitä pitkin aiomme tutustua Puolaan, seuraavaan kohdemaahamme. Pitävätkö suunnitelmamme? Saa nähdä!

Kuvat: 4-Xtremes