4-Xtremes – Osa 42: Mudan ja kuran läpi kohti etelää

Viime viikkojen aikana matkamme on edistynyt hyvin, vaikka emme ole aina valinneet suorinta reittiä tai edes päällystettyjä teitä. Yksi asia on kuitenkin käynyt hyvin selväksi: Espanjassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että reittisuunnittelu on vaikeaa.

Yhä vain jokea seuraten.

Cuencan jälkeen tarjoamme itsellemme ja Axorille tauon tekojärven rannalla. Öisin lämpötila laskee pakkasen puolelle, mutta päivisin voimme nauttia auringosta ja rannalla kävelystä Aiméen kanssa. Matka jatkuu muutaman päivän päästä: pikkuteitä pitkin maalauksellisen solan halki, koko ajan Río Júcar -jokea seuraten. Liikennettä ei oikeastaan ole, joten kallionkielekkeiden väistäminen vastakkaiselle kaistalle väistäminen ei ole ongelma.

Solassa sijaitseva Acalá del Júcarin kylä ei viime vuosisadan puolivälissäkään ollut varsinainen metropoli, mutta kuitenkin paljon suurempi kuin nykyään. Asukkaiden ei tarvitse lähteä erikseen urheilemaan. Talot on rakennettu kallioiden sisään, ja kujat ovat niin kapeita, että muuten kuin jalan ei pääse etenemään. Esimerkiksi polttopuut on kuljetettava kottikärryillä rinnettä ylös. Tuntuu aivan siltä, että olemme eksyneet kauas menneisyyteen. Esimerkiksi keskiaikaan, jolloin nykyisten kuorma-autojen kuljettajien esi-isät kylän läpi omilla matkoillaan.

Taiteiden ja tieteiden kaupunki.

Kontrasti lähellä olevaan Valenciaan, joka on Madridin ja Barcelonan jälkeen Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki, tuskin voisi suurempi. Valenciassa pysäköimme kuorma-automme vartioidulle pysäköintipaikalle ja lähdemme liikkeelle polkupyörillä. Erityisesti Valencian Taiteiden ja tieteiden kaupunki -keskittymä on upea kohde. Sieltä pääsee entistä kuivaa joenpohjaa, nykyistä vehreää puistoa pitkin vanhaankaupunkiin, kaupungin vilkkaassa keskustassa  pyöräilemättä.

Ja sitten jälleen uusi kontrasti: Koska Valencian eteläpuolella oleva rannikko on varsin tiiviisti asutettu, poistumme asfaltilta ja valitsemme vuorien yli ja kylien halki kulkevan saman suuntaisen reitin aina Andalusiaan asti. Siis ainakin osittain pois asfaltilta, sillä myös tällä maan eteläosissa useimmat tiet ovat moitteettomassa kunnossa. Silti: Offroad-ajo on kuuluu ohjelmaan Gebasin Badlands-alueella ja erityisesti Tabernasin aavikolla. Voimme taata pyöräkoteloihin kertyvän riittävästi mutaa. Vaikka alue kuuluukin Euroopan kuivimpiin, matkallamme on sattunut useita sadepäiviä.

Suurin ero maiden välillä on, että Iranissa historiallisissa paikoissa ei juurikaan ollut muita länsimaisia turisteja, kun taas Alhambra ja Nasridien palatsit kuuluvat Euroopan suosituimpiin turistinähtävyyksiin. Lippujen ostamisen yhteydessä meidän on annettava passimme numero ja varattava vierailulle aika. Mutta se kannatti. Lopuksi kiipeämme torniin, josta avautuu upea näkymä Granadan vanhankaupungin yli Sierra Nevadan lumipeitteisille vuorille. Seuraava tavoitteemme jo melkein näkyykin täältä...

Kuvat: 4-Xtremes