4-Xtremes – osa 44: Saarihyppelyä Atlantilla Kammermannien tyyliin

Hyväksymme sen tai emme: Afrikkaan meillä ei ole tällä hetkellä asiaa. Mutta me olemme jo olleet niin lähellä tuota mannerta kuin se Euroopasta käsin on mahdollista. Vain 14 kilometriä linnuntietä erottaa Isla de Las Palomasin saaren Marokon rannikosta. Myös monet muut tätäkin merkittävämmät saaret, joille lopulta suuntamme, ovat Afrikan edustalla.

Etappimme alkaa Tarifasta, jonne olemme saapuneet Gibraltarilta. Tämän surffareiden suosiossa olevan kaupungin edustalla sijaitsee Isla de Las Palomasin saari. Saari yhdistyy Tarifaan sillan kautta, ja se on Euroopan mantereen eteläisin kohta. Tämä seikka tekee tästä huikeasta saaresta ehdottomasti vierailumme arvoisen. Otamme siis nopeasti muutamia valokuvia ja sitten jälleen matka jatkuu Axorilla.

Flamencoa Sevillassa, kuljettajien kohtaaminen merellä.

Seuraava kohde on noin 200 kilometriä luoteeseen: Sevilla. Sevillan vanha kaupunki on Espanjan suurin eikä sille löydy vertaistaan koko Euroopasta. Nousemme pyörien päälle tehdäksemme laajan kierroksen, ihmettelemme arkisinkin täynnä olevia ravintoloita ja ihastelemme flamenco-tanssijoita Plaza de Españan aukiolla. Täällä olisi voinut oleskella pidempäänkin, mutta me olimme jo varanneet lauttaliput.

Jyrkkiä teitä kohti tulivuorta.

Lauttamatkan aikana ylitämme useita leveysasteita, minkä jälkeen lopulta saavumme Teneriffalle keskiyöllä. Jos matkaa jatkaisi tältä Atlantin saarelta suoraan kohti Afrikan mannerta, päätyisi Marokon eteläosaan. Me tosin jäämme Teneriffalle – jossa ilmasto on niin leuto, että voimme ensimmäistä kertaa pitkään aikaan nukkua ikkuna auki.

Vietettyämme päivän rannalla, lähdemme Axorilla upealle retkelle: merenpinnan tasolta 2.500 metrin korkeuteen Teiden tulivuorelle. Kiemurtelemme pitkin jyrkkiä teitä halki metsien, tunkeudumme pilvipeiton läpi ja saavumme lopulta Teiden luonnonpuiston kraatterimaiseen maisemaan. Tulivuoren huippu on 3.700 metrissä, joten se on Espanjan korkein vuori. Vaellusreiteillä voi tutustua tähän rosoiseen maastoon. Viivymme useita päiviä Teiden rinteillä, vietämme yhden jääkylmän yön kraatterissa ja nautimme henkeäsalpaavista auringonlaskuista sumuisen meren yllä.

Nautinnollista ajoa kohti La Palmaa.

Hyvästelemme Teneriffan hieman etuajassa, ainakin toistaiseksi. Olemme nimittäin löytäneet hyvän lauttayhteyden La Palmaan. Seitsemästä suuresta Kanariansaaresta La Palma sijaitsee kauimpana luoteessa. Myös siellä on tulivuori – joka nousi otsikoihin myöhään keväällä 2021: se syöksi muutaman viikon ajan laavaa ja tuhkaa ja aiheutti merkittävästi kärsimystä ja häiriöitä saarella. On itsestään selvää, että kierrämme vahinkoja kärsineet alueet.

Kaksi ja puolituntisen matkan jälkeen ajamme ulos lautalta. Ensivaikutelma: La Palma on todellakin ansainnut lempinimensä ”Isla Verde” (vihreä saari), sillä se esittäytyy edessämme villinä. Olemme vaikuttuneita mustista rannoista, karkeista kallioista ja rehevistä metsistä. Mutkaisilla teillä ajaminen on hauskaa. Lisäksi on muistettava, että Axorissamme on manuaalivaihteisto. Toisin sanoen: Mike saa tehdä kunnolla hommia. Se käy selkeästi ilmi myös pitkissä alamäissä, joiden jyrkkyys on jopa 16 prosenttia. Täällä pitää kiinnittää erityistä huomiota siihen, etteivät jarrut kuumene liikaa.

Suolaa Atlantilta ja pikkuruisia taloja kalliolla.

Joka puolella Kanariansaaria Atlantti varmistaa, että sää vaihtelee runsaasti. La Palmalla saavumme rannalle iltapäivällä auringon paistaessa ja lämpömittarin näyttäessä 20 astetta. Hieman ennen nukkumaan menoa sadepilvet peittävät taivaan ja yöllä puhaltaa voimakas tuuli. Seuraavana aamuna sataa rakeita – ja pian sen jälkeen paistaa aurinko. Rakeet merenpinnan tasolla tarkoittavat, että tulivuoren rinteillä yli 2.400 metrin korkeudessa, on satanut lunta. Tällaisissa tilanteissa poliisi sulkee tiet lumirajalle saakka. Myös meidän pitää kääntyä takaisin, vaikka autossamme on talveen sopivat renkaat ja lumiketjut.

Kuvat: 4-Xtremes