4-Xtremes – osa 34: Suunnanmuutos ja huolta Aiméesta

Sarja: 4-Xtremes – The World Tour

Maaginen painike.

Andrea ja Mike tutustuvat maailman ainoaan vierailijoille avoimeen ydinohjustukikohtaan. Sitten matkaan tulee odottamaton käänne ja Aimée sairastuu.


Meillä oli tarkalleen 30 vuorokautta aikaa olla Ukrainassa – aivan liian lyhyt aika näin suurelle maalle, jossa on uskomattoman paljon nähtävää. Ja jonka lopulla meitä odottaa jälleen kerran yllätys – minkä vuoksi emme nyt ole suunnitelmien mukaan Venäjällä, vaan taas takaisin Unkarissa.

Sitäkin enemmän nautimme jännittävistä kokemuksista, joita Ukraina meille tarjosi. Kuten esimerkiksi vierailusta ydinohjustukikohdassa – se oli ainutlaatuinen tilaisuus maailmassa! Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Ukraina liittyi vuonna 1994 ydinsulkusopimukseen ja julistautui siitä lähtien ydinaseettomaksi. Tämän seurauksena 30 kaikkiaan 40 tukikohdasta tuhottiin valvotusti. Yksi vielä olemassa olevista, Pervomaiskin pohjoispuolella sijaitseva, on sen jälkeen avattu yleisölle museona.


SS-18 Satan -ohjuksessa oli kymmenen räjähdettä ja sen kantavuus oli 10 000 kilometriä.
SS-18 Satan -ohjuksessa oli kymmenen räjähdettä ja sen kantavuus oli 10 000 kilometriä.
Mike matkalla maanalaiseen vallan valtakuntaan.
Mike matkalla maanalaiseen vallan valtakuntaan.
Museo toiminnan sijaan: entinen sotilas kertoo Mikelle komentokeskuksen kojetaulusta.
Museo toiminnan sijaan: entinen sotilas kertoo Mikelle komentokeskuksen kojetaulusta.
Vyö oli upseereille pakollinen, jotta he eivät sinkoutuisi pois tuoleistaan atomipommi-iskun tapauksessa.
Vyö oli upseereille pakollinen, jotta he eivät sinkoutuisi pois tuoleistaan atomipommi-iskun tapauksessa.
Monumentaalista: Äiti synnyinmaa -patsas keskellä Ukrainan toisen maailmansodan historian kansallismuseota.
Monumentaalista: Äiti synnyinmaa -patsas keskellä Ukrainan toisen maailmansodan historian kansallismuseota.
Loisteliasta kauneutta: Kiovan luolaluostari Dneprin länsirannalla. Taidokkaasti tehdyt luolat toimivat munkkien asuntoina.
Loisteliasta kauneutta: Kiovan luolaluostari Dneprin länsirannalla. Taidokkaasti tehdyt luolat toimivat munkkien asuntoina.

Vain painikkeen painalluksen päässä katastrofista.

Komentokeskus sijaitsee 30 metriä maanpinnan alapuolella siilossa, ja siellä on ratkaiseva punainen painike. Tätä painiketta painava henkilö ei olisi kuitenkaan tiennyt, mikä osa maapalloa tuhoutuu, sillä pommin kohde olisi ohjelmoitu toisesta paikasta. Saamme lisäksi tietää, että jokaisen ydinohjuslaitteiston vieressä on eräänlainen anturi, joka käynnistää ydinohjuksen automaattisesti hyökkäyksen tapauksessa, mikä puolestaan laukaisee seuraavan ydinohjuksen ja niin edelleen – emme halua maalailla tämän seurauksia.

Myös ohjuksen nimi on kuvaava: SS-18 Satan. Kymmenellä ydinkärjellä varustettuna sen kantavuus oli 10 000 kilometriä ja se oli suurin kylmän sodan aikana rakennettu ja käyttöön otettu mannertenvälinen ohjus. Kaiken tämän kuulemme eläkkeelle jääneeltä sotilaalta, joka toimii oppaanamme ja vie meidät laitoksen läpi ja puhuu täydellistä englantia. Vielä yöpyminen museon edessä ja matka jatkuu jälleen kohti Kiovaa, joka on jo lähellä.


Ja taas muutos suunnitelmiin.

Pistäytymisemme tähän valtavaan kaupunkiin jää aivan liian lyhyeksi, minkä jälkeen kiirehdimme poistuaksemme maasta ajoissa. Kohteemme piti olla Venäjä.

Tässä teimme kuitenkin virhearvion. Useiden eri lähetystöjen ja viranomaisten päätösten jälkeen on lopulta selvää, että me emme sveitsiläisinä edelleenkään saa matkustaa maahan maarajan yli. Ja koska meidän on Axorilla vaikea ylittää raja ilmateitse, on ainoa mahdollisuutemme tehdä jälleen suunnanmuutos. Ja se vie meidät takaisin Unkariin. Maan rajalle on Kiovasta noin 800 kilometriä.


Tarakanivin linnoituksen rapistuminen antaa sille erityistä charmia – todellinen Lost Place.
Tarakanivin linnoituksen rapistuminen antaa sille erityistä charmia – todellinen Lost Place.
Tupakointi ei ole täällä suotavaa: St. Georgen kirkko, rakennettu kokonaan puusta.
Tupakointi ei ole täällä suotavaa: St. Georgen kirkko, rakennettu kokonaan puusta.
Raikasta vettä asuinpäällirakennetta varten…
Raikasta vettä asuinpäällirakennetta varten…
…ja kanisteri öljyä Axorille.
…ja kanisteri öljyä Axorille.

Reitillä sinne on hylätty paikka, joka on ehkä yksi näkemisen arvoisimmista, jossa olemme koskaan käyneet: Tarakanivin linnoitus. Se on käytännössä kokonainen ensimmäisen maailmansodan aikainen sotilaskaupunki asuin- ja varastorakennuksineen, pienine kirkkoineen, sairaaloineen ja ruumishuoneineen. Linnoituksessa oli kaikkiaan yli 105 kasemattia, jotka oli tarkoitettu sekä sotilaalliseen käyttöön että elämiseen. 1960-luvulla Neuvostoliitto käytti laitosta säilykkeiden varastointiin, mutta suuren kosteuden vuoksi se osoittautui siihen sopimattomaksi. Sen jälkeen luonto on vallannut hylättyä laitosta takaisin ja antaa raunioille erityisen, salaperäisen tunnelman. Tutustumme taskulampun kanssa maanalaisten käytävien labyrinttiin ja myös päärakennukseen, joka sijaitsee maaseinämän keskellä.

Suuri huoli Aiméesta.

Loppusuoralla Unkariin teemme vielä viimeisen pysähdyksen St. Georgen kirkolla, joka rakennettiin 1400-luvulla kokonaan puusta. Vähän ennen kuin 30 vuorokautta on kulunut, yövymme suljetulla pysähdysalueella noin 30 kilometrin päässä Unkarin rajalta. Kun heräämme aamulla, huomaamme nopeasti, että Aimée ei ole kunnossa. Se tuskin hievahtaa ja liikuttaa vain silmiään. Pian meille käy selväksi, että sillä on täytynyt olla yöllä vaikea epilepsiakohtaus. Olemme tienneet tästä sairaudesta noin kaksi vuotta, mutta Aimée on ollut pitkään oireeton. Tämä on kova shokki! Luojan kiitos meillä on lääkkeitä saatavilla, ja tarkkailemme sitä vielä hetken. Kun sen tila vakiintuu, päätämme lähteä ylittämään rajaa.


Rajalla aiheutamme viranomaisille ilmeisesti suuren haasteen, koska he eivät ole varmoja, pitääkö meidän ylittää raja kuorma-autojen vai henkilöautojen joukossa. Lopulta he lähettävät meidät kuorma-autojen joukkoon, missä taas tulliviranomaiset ovat kovilla, koska meillä ei ole rahtia kyydissä. Pitkän vatvomisen jälkeen he ohjaavat meidät yksinkertaisesti läpi – ja olemme taas Unkarissa.

Vaikka Aimée voi nyt jo paremmin, menemme suorinta tietä englantia puhuvan eläinlääkärin luo. Siellä nelijalkainen potilaamme saa vielä pari ruisketta ja uusia tabletteja. Ukrainassa matkamittariin tuli paljon kilometrejä 30 vuorokauden aikaan nähden. Nyt huomaamme, että tarvitsemme kaikki kolme tauon. Vietämme nyt pari päivää pienen järven luona ja päätämme sitten, mihin matkamme seuraavaksi johtaa.


4-Xtremes – The World Tour.

Tämä matka etsii vertaistaan.

Andrea ja Mike Kammermann ovat Axorillaan matkalla kolme vuotta. ”4-Xtremes – The World Tour” on motto matkalle, jolle sveitsiläiset lähtivät vuoden 2020 puolivälissä ja jonka he jakavat RoadStars-yhteisön kanssa! Pysy ajan tasalla äläkä jää paitsi tämän seikkailulle lähteneen parin henkeäsalpaavista kohteista.

"4-Xtremes – The World Tour" -sarjan uusimmat osat löydätte täältä.

Matkan kulun ennen siirtymistä Etelä-Amerikkaan löydätte täältä.


Kuvat: 4-Xtremes

10 kommenttia