4-Xtremes – Osa 32: Byrokratian ja hiljaisuuden välillä

Jos ajattelet elokuvia, jotka sijoittuivat Neuvostoliiton aikoihin, tulevat väistämättä mieleen uhkaavat, epäystävälliset kohtaukset tummista vakoojista. Ehkä siksi Ukraina ei välttämättä kuulu kymmenen suosituimman matkakohteen joukkoon. Kuka olisi uskonut, että sillä on niin paljon tarjottavaa?

Mutta palataan Moldovaan, josta halusimme Romanian koronatestillä varustettuna ylittää seuraavat rajat. Määränpäänä Ukraina, Moldovan pitäisi olla meille puhdas kauttakulkumaa. Transnistrian itsenäinen mutta ei tunnustettu valtio on Moldovan ja Ukrainan välillä. Sen läpi kulkeminen on suorin ja lyhin reitti Ukrainaan. Mikä tahansa muu reitti Moldovan alueen yli merkitsisi huomattavasti enemmän kilometrejä.

Ei paikallista valuuttaa, ei pääsyä maahan.

Rajamuodollisuudet tässä melko tuntemattomassa tasavallassa oli jo saatu päätökseen ja maahantulomuodollisuudet oli suoritettu. Vain tietullit oli vielä maksettava – ja juuri siinä epäonnistuimme. Koska olimme ylittäneet Moldovan pysähtymättä, meillä ei ollut mukana paikallista valuuttaa. Rajavartijat eivät hyväksyneet luottokortteja, Yhdysvaltain dollareita tai Romanian leitä. Me peräydyimme pettyneenä ja aloitimme sitten vaivalloisen kiertomatkan Moldovan läpi.

Kun ylitimme rajan Ukrainaan, tulevat seuraavat byrokraattiset harvinaisuudet: Muodollisuuksiin kuuluu sovelluksen lataaminen ja toisen vasta-ainetestin suorittaminen maassa 72 tunnin kuluessa. Kaikki tapahtuu tiukasti määritellyn prosessin mukaisesti: Testit voidaan suorittaa vain tietyissä sertifioiduissa laboratorioissa, jotka sitten aktivoivat meidät sovelluksen kautta valtion puolesta, jotta voimme liikkua vapaasti ympäri maata. Meistä tästä tulee hieman mieleen itäblokin ajat.

Nuotioromanssi kotitekoisen borssin kanssa.

Hämmästyttävää, että Ukrainassa on useita aavikoita. Yksi niistä on puoliaavikko Oleschky Sands, joka on noin 160 neliökilometrin kokoinen. Suurinta osaa siitä käytetään sotilaallisiin tarkoituksiin, mutta etelässä on suojeltu alue. Seuraavalla pysäkillä voimme viettää yön täällä keskellä dyynejä ja kokeilla kotitekoista borssia tulella – perinteistä itäeurooppalaista punajuuri- ja valkokaalikeittoa.

Punajuurilla olisi myös voinut olla rooli seuraavan kohteemme Sywasch-järven synnyssä. Ainakin värin osalta, koska järvi on vaaleanpunainen! Jos lämpötilan, auringon säteilyn ja suolapitoisuuden kaltaiset tekijät ovat oikeat, erityisen vihreän levän beetakaroteeni muuttaa järven vaaleanpunaiseksi – epätodellinen näky! Sywash-järven toisessa päässä on muuten Krim – raja kulkee suoraan vesistön läpi. Järvi on suhteellisen matala ja siinä on erittäin suuri suolapitoisuus, joten täällä, kuten Kuolleenmeren alueella, tuskin uppoaa. Pidämme kaksi päivää taukoa ja kirjaimellisesti ajelehdimme.

Seuraavana aamuna Aiméen kanssa kävellessämme tapasimme yhden arkeologeista. Hän suostui näyttämään meille muutamia kalliopiirroksia ennen puiston avautumista. Koska hän ei puhu englantia ja me emme puhu ukrainaa, hän yrittää selittää nämä kalliopiirroksia meille pantomiimeina. Kaukaa katsottuna se näytti todennäköisesti erittäin hauskalta, ja valitettavasti ymmärrämme vain puolet selityksistä. Mutta juuri sellaiset odottamattomat kokemukset tekevät matkustamisesta jännittävää!

Nyt seisomme valtavan Dnepr-joen rannalla ja pidämme tauon. Joskus vasta kirjoittaessamme raportteja ymmärrämme, kuinka paljon olemme jo kokeneet. Ja pysymme väitteessämme: Ukrainalla on niin paljon tarjottavaa, eikä se ole läheskään niin harmaa, synkkä ja karu kuin voisi olettaa.

Kuvat: 4-Xtremes